Apinalaatikko
Suomalaiset sadut ja tarinat elävät kertomalla, lukemalla ja muuntelemalla. Ne eivät muodosta yhtä muuttumatonta kokoelmaa: sama juoni voi saada eri kertojilta erilaisen hahmon, tapahtumapaikan tai lopun. Myös Suomessa tunnettu satu voi kuulua laajaan kansainväliseen perinteeseen.
Tarinan äärellä voi viihtyä ilman taustatietojakin. Sen historiaan tutustuminen avaa kuitenkin kiinnostavia kysymyksiä: kuka tämän version on kertonut, kenelle se on tarkoitettu ja mitä siinä pidetään oikeudenmukaisena? Tässä oppaassa tarkastellaan satujen perinnettä ja annetaan käytännön ideoita yhteiseen lukemiseen sekä oman tarinan rakentamiseen.
Kansansatu ei tarkoita yhtä alkuperäistä tekstiä
Suullisesti kerrotusta sadusta voi olla useita muunnelmia. Kirjaan painettu versio on yksi tapa tallentaa tai sovittaa kertomus, ei välttämättä sadun ainoa oikea muoto. Kääntäjä, toimittaja, kuvittaja ja esittäjä voivat kaikki vaikuttaa siihen, millaisen tarinan kuulija kohtaa.
Kansansatu ja nimetyn kirjailijan satu kannattaa myös erottaa toisistaan. Molempia voi olla samassa kokoelmassa, mutta niiden tausta ja tekijätiedot ovat erilaiset. Kun haluat tietää enemmän, aloita kirjan esipuheesta, lähdetiedoista ja tekijämerkinnöistä.
Vanhan sadun olemassaolo ei tarkoita, että kaikki sen ajatukset kuvaisivat nykyistä suomalaista yhteiskuntaa. Tarinaa voi lukea myös kriittisesti ja pohtia, mitkä sen oletukset tuntuvat vierailta tai yllättäviltä.
Tuhkimo ja Ruusunen ylittävät kulttuurirajoja
Tuhkimo ja Ruusunen tunnetaan Suomessa, mutta niitä ei pidä esitellä yksinomaan suomalaisina keksintöinä. Niistä kerrotaan erilaisia versioita, ja tuttu nimi voi peittää suuria eroja juonessa tai henkilöhahmojen toiminnassa.
Vertailkaa esimerkiksi kahta Tuhkimo-versiota. Kuka auttaa päähenkilöä, mikä muuttaa tilanteen ja millainen palkinto lopussa annetaan? Näiden yksityiskohtien kautta huomaa, ettei tuttu satu aina kerro täsmälleen samaa asiaa.
Vertailun tarkoitus ei ole ratkaista, kumpi versio on parempi. Kiinnostavampaa voi olla se, millaiselle yleisölle sovitus näyttää olevan tehty ja mitä se jättää kertomatta. Myös kuvitus voi ohjata tulkintaa eri suuntaan kuin pelkkä teksti.
Kansainvälisiä vaikutteita ei pidä sekoittaa varmaan alkuperään
Sadut ja niiden aiheet liikkuvat kielten, kirjojen ja kertojien mukana. Samankaltainen koettelemus tai taikaesine ei silti yksin todista, että kaksi tarinaa olisi syntynyt samalla tavalla tai kulkenut tiettyä reittiä.
Aladdinin ja Sindbadin kaltaiset tunnetut kertomukset avaavat keskustelua kansainvälisestä satukulttuurista. Niiden rinnalla voi tarkastella suomalaisissa kokoelmissa esiintyviä tarinoita ilman, että jokaiselle yhtäläisyydelle keksitään suora historiallinen vaikutussuhde.
Jos tarinan kulkeutumista haluaa selvittää tarkemmin, tarvitaan tutkimusta ja lähteitä. Yhteinen metsä, hirviö tai onnellinen loppu ei vielä riitä alkuperän osoittamiseen. Arkisessa lukuhetkessä voi hyvin todeta myös, ettei jonkin yksityiskohdan historia ole tiedossa.
Vapriikin näyttely yhdisti tutkimuksen ja elämyksen
Vapriikin Olipa kerran -näyttely oli esillä Tampereella 28.4.2023–10.3.2024. Sen koko nimi oli Olipa kerran, tarina satujen synnystä. Kyse on päättyneestä näyttelystä, ei nykyisestä vierailusuosituksesta; ajankohtainen ohjelma tarkistetaan museon omilta sivuilta.
Viron kansallismuseon tuottamaa näyttelyä muokattiin suomalaiseen satuperinteeseen sopivaksi. Työhön osallistui muun muassa folkloristeja, kirjallisuudentutkijoita, elokuvantekijöitä, animaattoreita ja kuvittajia. Näyttely on esimerkki siitä, miten tutkimustietoa voidaan esittää myös tilallisena ja toiminnallisena kokemuksena.
Kävijä kohtasi satumetsän, tehtäviä ja mahdollisuuden eläytyä sankarin rooliin. Tällainen toteutus voi herättää uteliaisuuden tarinan taustoihin, mutta näyttelyn lavastus ei itsessään ole kuvaus historiallisesta tapahtumapaikasta.
Kysy, kenen näkökulmasta satu kerrotaan
Sadun päähenkilö ei aina ole sen kiinnostavin tai oikeudenmukaisin hahmo. Voit kysyä, mitä vastustaja tavoittelee tai mitä sivuhenkilö tietää sellaista, mitä sankari ei tiedä. Näkökulman vaihtaminen tuo tuttuunkin kertomukseen uuden kysymyksen.
Kirjallisuudentutkija Hanna Samola on tutkinut satujen motiiveja ja yhteyksiä muuhun kirjallisuuteen. Hänen vuoden 2016 väitöskirjansa käsitteli satuaiheita dystooppisissa romaaneissa. Satujen vaikutus ei siis rajoitu lastenkirjoihin tai perinteisten juonien suoriin uudelleenkerrontoihin.
Lukijana voit etsiä samantapaisia yhteyksiä: näkyykö uudessa teoksessa tuttu koettelemus, kielto tai muodonmuutos? Tulkinta kannattaa perustella tekstin yksityiskohdilla eikä vain sillä, että teos tuntuu satumaiselta.
Sadun opetus ei ole aina yksiselitteinen
Monessa sadussa hyvä palkitaan, mutta kaikki kertomukset eivät pääty onnellisesti. Myös menetykset, epäoikeudenmukaisuus ja synkät loput kuuluvat satuperinteeseen. Yhtä kaikkia satuja yhdistävää moraalista opetusta ei siksi kannata olettaa.
Lukuhetken jälkeen voi kysyä, tuntuiko ratkaisu reilulta ja miksi. Eri lukijat voivat perustellusti huomata eri asioita. Lapselle ei tarvitse antaa heti aikuisen valmista vastausta, jos hän haluaa pohtia henkilöhahmon tekoa itse.
Tarinaa ei myöskään tarvitse muuttaa jokaisella lukukerralla opetustuokioksi. Huumori, jännitys, rytmi ja yhteinen huomio voivat olla riittävä syy palata samaan satuun.
Rakenna yhteinen lukuhetki kuulijan ehdoilla
Valitse kertomus sen pituuden, kielen ja sisällön perusteella. Ikäsuositus voi auttaa, mutta myös kuulijan omat mieltymykset ja tämänhetkinen vireys vaikuttavat. Tutustu ennakkoon erityisesti tarinaan, jonka väkivaltaiset tai pelottavat kohdat eivät ole sinulle tuttuja.
Lukemisen voi keskeyttää kysymystä, kuvaa tai taukoa varten. Jos jokin kohta pelottaa, sitä ei tarvitse ohittaa sanomalla, ettei satu ole totta. Voitte puhua siitä, mikä tuntui pahalta, valita toisen kertomuksen tai lopettaa siltä illalta.
Yhteinen hetki ei vaadi erityistä lavastusta. Rauhallinen paikka ja lupa kuunnella omalla tavalla riittävät. Joillekin sopii ääneen lukeminen, toisille kuvan tarkastelu tai saman tarinan kuunteleminen uudelleen.
Tallennettu perinne kertoo myös kertomistilanteesta
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto on tärkeä paikka kansanperinteen tallentamiselle. Kun tutustut tallennettuun kertomukseen, huomioi mahdollisuuksien mukaan myös kerääjä, kertoja, ajankohta ja paikka. Ne auttavat ymmärtämään, millaisessa yhteydessä teksti on syntynyt.
Paperille kirjoitettu satu ei tallenna kaikkea esitystilanteesta. Äänenpainot, tauot ja kuulijoiden reaktiot voivat jäädä pois. Ääni- ja videotallenne tuovat erilaisia tietoja, mutta nekään eivät tee yhdestä esityksestä koko perinteen lopullista muotoa.
Jos tallennat läheisen kertomuksen, kysy lupa ja sovi, saako sitä jakaa muille. Merkitse myös, onko kyse suvussa kulkeneesta sadusta, omasta muistosta vai uudesta keksitystä tarinasta. Näin tuleva kuulija pystyy ymmärtämään sen taustan paremmin.
Taikametsästä voi ottaa idean omaan kerrontaan
Vapriikin näyttelyn taikametsässä satuhahmot ja koettelemukset muuttuivat koettaviksi tiloiksi. Kotona tai ryhmässä saman lähtöajatuksen voi toteuttaa pienesti: valitkaa tapahtumapaikka ja sopikaa, mikä siinä on tavallista ja mikä mahdotonta.
Esimerkiksi metsä voi olla arkinen lähimetsä, jossa yksi puu osaa vastata kysymyksiin. Mitä päähenkilö siltä kysyisi ja mitä seuraisi vastauksesta? Harjoituksen ei tarvitse jäljitellä vanhaa kansansatua eikä esittää uutta keksintöä aitona perimätietona.
Kuvittaminen, ääneen kertominen tai lyhyt näytelmä tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja osallistua. Sopikaa yhdessä, ettei kenenkään tarvitse esiintyä vastoin tahtoaan. Kuuntelija ja idean ehdottaja ovat yhtä lailla mukana tarinan tekemisessä.
Kokeile samalle tarinalle kahta loppua
Vapriikin näyttelyn satugeneraattorilla saattoi luoda sadun ja valita onnellisen tai onnettoman lopun. Vastaavan kerrontakokeilun voi tehdä ilman digitaalista työkalua: pitäkää alku samana ja muuttakaa vain viimeinen ratkaisu.
Pohtikaa sen jälkeen, mikä tarinan merkityksessä muuttui. Oliko onnellinen loppu onnellinen kaikille hahmoille? Tuntuiko synkkä loppu johdonmukaiselta vai vain yllättävältä? Tällaiset kysymykset tekevät juonen rakentamisesta näkyvää.
Jos käytätte digitaalista tarinatyökalua, tarkistakaa sen soveltuvuus osallistujille ja lukekaa tulos ennen jakamista. Työkalun tuottamaa kertomusta ei pidä esitellä arkistosta löydettynä kansansatuna. Oma sovitus saa olla oma sovitus.
Nykykielinen sovitus avaa vanhan tarinan uudelleen
Laila Hirvisaaren ja Anja Salokanteleen kokoama Suomen lasten iltasadut julkaistiin vuonna 2015. Salokannel kirjoitti valikoiman sadut nykykielelle, ja kuvituksen teki Emmi Jormalainen. Kokoelmassa on muun muassa Andersenin ja Grimmin veljesten satuja sekä eläinsatuja eri perinteistä.
Kustantajan tiedoissa teoksesta on myös äänikirjaversioita. Lukeminen ja kuunteleminen tarjoavat erilaiset tavat kohdata kertomus: oma lukija voi pysähtyä kuulijan kysymykseen, kun taas tallenteessa ääni ja rytmi ovat valmiiksi tulkittuja.
Nykykielinen versio ei poista tarinan historian kiinnostavuutta. Voitte vertailla yhtä katkelmaa vanhempaan tekstiin ja kysyä, muuttuiko vain sanasto vai myös tunnelma, hahmon toiminta tai suhtautuminen tapahtumiin.
Perinnettä voi jatkaa myös muuttamalla sitä
Satujen uudelleenkerronta voi tuoda esiin näkökulmia, jotka jäivät aiemmassa versiossa vähälle huomiolle. Muutos voi koskea esimerkiksi sitä, kuka saa toimia, kuka auttaa ja millaisesta teosta palkitaan. Tärkeää on erottaa oma tulkinta väitteestä, että tarina olisi aina kerrottu näin.
Kulttuuriperintö ei edellytä kaikkien vanhojen arvojen hyväksymistä. Syrjiviä kuvauksia voi käsitellä keskustellen tai valita tilanteeseen sopivamman version. Aikuisen tehtävä on myös huomioida, millainen sisältö sopii kyseiselle kuulijalle.
Perheen tai ryhmän oma muunnelma kannattaa haluttaessa säilyttää tekijöiden nimillä ja päivämäärällä. Se kertoo myöhemmin siitä, millaisia kysymyksiä ja mielikuvia juuri tässä hetkessä oli esillä.
Aloita yhdestä tarinasta ja yhdestä kysymyksestä
Satuperinteeseen tutustumisen ei tarvitse olla laaja tutkimushanke. Valitse kertomus, selvitä sen version tekijätiedot ja lue tai kuuntele se rauhassa. Kysy sitten yksi kysymys, joka jäi aidosti mietityttämään.
Seuraavalla kerralla voit etsiä toisen version tai keksiä oman jatkon. Näin suomalaiset sadut ja kansainväliset tarinat eivät jää pelkiksi tutuiksi nimiksi, vaan niistä tulee keskustelun, mielikuvituksen ja yhteisen tekemisen aineistoa.
