Apinalaatikko
Luonnossa oppiminen voi alkaa lähimetsästä, pihasta tai puistosta. Lapsi voi tutkia vuodenaikojen muutoksia, harjoitella liikkumista, laskea löytöjä tai keksiä yhteisen leikin. Pitkä matka tai erityinen retkikohde ei ole oppimisen edellytys.
Hyvä luontotoiminta yhdistää lapsen kiinnostuksen, sopivan tehtävän ja turvalliset järjestelyt. Luonto ei automaattisesti rauhoita jokaista lasta tai paranna oppimistuloksia. Siksi toimintaa mukautetaan osallistujien tarpeisiin, ja ulkona opittu kytketään siihen, mitä halutaan ymmärtää tai harjoitella.
Päätä, mitä retkellä on tarkoitus tehdä
Perheen yhteisen retken tavoite voi olla kiireetön yhdessäolo. Päiväkodissa tai koulussa tavoitteena voi olla esimerkiksi havaintojen kertominen, yhteistyö tai tietyn luonnonilmiön tutkiminen. Valitse aluksi yksi selkeä painopiste sen sijaan, että retkeen yritetään mahduttaa kaikki mahdolliset tehtävät.
Epätasainen maasto tarjoaa mahdollisuuksia tasapainon ja liikkumisen harjoitteluun. Yhteinen tehtävä puolestaan voi harjoittaa vuorottelua ja neuvottelua. Hyöty syntyy toiminnasta ja ohjauksesta, ei vain siitä, että ryhmä siirtyy ulos.
Jätä tilaa lapsen omille havainnoille. Jos kiinnostus kohdistuu polun vieressä olevaan jälkeen, suunniteltua tehtävää voi muuttaa. Aikuisen ei tarvitse tietää heti vastausta kaikkeen: kysymys voidaan ottaa talteen ja selvittää myöhemmin yhdessä.
Suunnittele perheretki osallistujien mukaan
Valitse reitti, jonka pituus, maasto ja taukopaikat sopivat koko ryhmälle. Huomioi myös rattaiden tai liikkumisen apuvälineen tarve, wc-mahdollisuus ja paluumatka. Kartalla lyhyt reitti voi viedä lasten kanssa pitkään, jos havainnoille ja leikille annetaan aikaa.
Ota mukaan säänmukaiset vaatteet, juotavaa, sopivat eväät ja tarvittavat ensiapuvälineet. Tarkista sää ja kohteen ohjeet ennen lähtöä. Puhelimen toimintaan tai akkuun ei pidä luottaa ainoana turvallisuusjärjestelynä.
Retken onnistumista ei tarvitse mitata kuljetuilla kilometreillä. Lyhyt, osallistujille mieluisa käynti voi olla parempi kuin väsyneenä loppuun suoritettu suunnitelma. Sopikaa myös, milloin palataan tai vaihdetaan tekemistä.
Anna leikille rajat ja vapautta
Piiloleikki, eläinten liikkumisen jäljittely ja mielikuvitusseikkailut voidaan sovittaa tuttuun maastoon. Aikuinen määrittelee turvallisen alueen ja yhteisen kokoontumistavan. Leikkiä ei järjestetä niin, että valvonta katoaa tai lapsen täytyy ylittää oman turvallisen toimintansa rajat.
Sopikaa, miten toimitaan, jos joku ei halua osallistua kilpailuun tai tarvitsee toisenlaisen tehtävän. Yhteinen tarina, havaintojen kerääminen tai rauhallinen tutkiminen voivat tarjota vaihtoehdon vauhdikkaalle leikille. Osallisuus ei tarkoita saman suorituksen vaatimista kaikilta.
Suomen Ladun Ilo kasvaa ulkona -toiminnan leikki- ja aistikortit tarjoavat valmiita ideoita. Valitse kortti tavoitteen ja ikäryhmän mukaan ja muuta ohjetta tarvittaessa. Materiaali auttaa suunnittelussa, mutta ei korvaa paikan ja osallistujien turvallisuuden arviointia.
Tee lapsen havainnoista yhteisen tutkimisen lähtökohta
Pyydä lasta näyttämään, mikä häntä kiinnostaa. Voitte verrata lehtien muotoja, kuunnella ääniä tai seurata samaa paikkaa eri vuodenaikoina. Havainto voidaan piirtää, kertoa ääneen tai kuvata sovittuja kuvauskäytäntöjä noudattaen.
Erota havainto ja selitys: mitä todella näimme, mitä arvelemme ja miten asian voisi selvittää? Tämä auttaa harjoittelemaan tutkimisen taitoja ilman, että jokaisen retken tarvitsee muuttua tietokilpailuksi. Lajintunnistuksessa epävarma vastaus on parempi tarkistaa kuin esittää varmana.
Maatilavierailulla voi tutkia ruoan alkuperää ja puutarhassa kasvien kasvua. Sopikaa toiminta paikan järjestäjän kanssa ja mukauttakaa tehtävät lasten tarpeisiin. Eläimiin, työvälineisiin tai viljelyksiin ei kosketa ilman lupaa ja ohjausta.
Ulko-opetus täydentää muita oppimisympäristöjä
Ulkona voidaan opiskella matematiikkaa, kieltä, ympäristöoppia ja taidetta. Esimerkiksi pituuksia voi verrata turvallisilla mittauskohteilla, ja havaintojen kuvaileminen harjoittaa sanastoa. Tehtävän pitää silti vastata oppimistavoitetta: ulos siirretty moniste ei itsessään tee opetuksesta kokemuksellista.
Norjassa ja Iso-Britanniassa on pitkät ulkona opettamisen perinteet, ja myös Suomessa ulkoympäristöjä hyödynnetään varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Käytännöt vaihtelevat. Toimivaa mallia arvioidaan ryhmän ja paikallisten mahdollisuuksien perusteella, ei vain toisen maan esimerkin mukaan.
Retken jälkeen palatkaa havaintoihin. Mitä selvisi, mikä jäi avoimeksi ja miten havainto liittyy aiempaan tietoon? Yhteinen purku auttaa yhdistämään elämyksen ja oppimisen.
Toimintakortit ja projektit kannattaa sovittaa ryhmälle
Sanna Leskisen ja Sari Vaihemäen vuoden 2018 Laurean opinnäytetyössä kehitettiin toimintakortteja luonnon hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa. Kortteja kokeiltiin kahdessa päiväkodissa ja kahdeksassa ryhmässä. Kasvattajilta ja lapsilta saatu palaute oli myönteistä, ja kasvattajat kuvasivat myös joidenkin hiljaisempien lasten osallistumista.
Palaute kertoo kokeilun kokemuksista, ei kaikkia lapsia koskevasta käyttäytymisvaikutuksesta. Omassa ryhmässä kannattaa seurata, ketkä pääsevät mukaan ja ketkä jäävät sivuun. Muuta tehtävää, ryhmäkokoa tai ohjausta havaintojen perusteella.
Mari Kettusen opinnäytetyössä käsiteltiin Kajaanin vuosien 2018–2020 Transversal Learning with Playing -hanketta. Opettajat kuvasivat leikin ja lasten osallisuuden vahvistumista. Kyse oli heidän kokemuksistaan, ei luonnossa oppimisen vaikutuksia erikseen mittaavasta kokeesta.
Luonnosta huolehtimista harjoitellaan pienillä teoilla
Luontokasvatuksessa voidaan oppia luonnossa, oppia luonnosta ja toimia luonnon puolesta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa havaintoretkeä, eliöiden elinympäristöön tutustumista ja yhteisestä paikasta huolehtimista. Lapselle annetaan ikätasoisia vaikutusmahdollisuuksia ilman vastuuta ratkaista aikuisten ympäristöongelmia.
Opeta luonnon kunnioittamista omalla toiminnallasi. Pesiä ja eläimiä ei häiritä, kasveja ei tarpeettomasti vahingoiteta ja kohteen rajoituksia noudatetaan. Luonnonmateriaalien keräämisen säännöt tarkistetaan paikan ja materiaalin mukaan; kaikkea maastosta löytyvää ei saa ottaa mukaan.
Kestävää kehitystä käsitellään myös vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Helmikuussa 2021 julkaistu kansallinen lapsistrategia puolestaan perustuu lapsen oikeuksien sopimukseen. Nämä ovat toiminnan laajempaa taustaa, eivät näyttöä yksittäisen retken vaikutuksesta.
Turvallisuus ja saavutettavuus suunnitellaan etukäteen
Tarkista maaston, veden, liikenteen ja sään riskit sekä osallistujien tarvitsema tuki. Ryhmätoiminnassa sovitaan aikuisten vastuut, yhteydenpito ja toiminta poikkeustilanteessa. Vaarallisissa sääoloissa suunnitelmaa muutetaan tai toiminta siirretään sisälle; oikeat varusteet eivät tee kaikista olosuhteista turvallisia.
Huomioi myös aistiherkkyydet, väsymys ja mahdollisuus rauhalliseen taukoon. Märät vaatteet, kova ääni tai tuntematon ympäristö voivat kuormittaa. Tarjoa vaihtoehtoja ja kerro etukäteen, mitä tapahtuu. Lapsen pelkoa ei pidä vähätellä luontosuhteen vahvistamisen nimissä.
Tuntemattomia kasveja tai sieniä ei maistella. Eläinten jätöksiä havainnoidaan koskematta niihin, eikä niitä käytetä leikkivälineinä. Aistikokeiluissa valitaan turvalliset materiaalit ja huomioidaan allergiat sekä käsien puhdistaminen ennen ruokailua.
Lähiluonto sopii varhaiskasvatuksen arkeen
Opetushallituksen oppimisympäristöjä koskevassa ohjeessa luonto, pihat ja leikkipuistot ovat osa monipuolista ympäristöä. Oppimisympäristöön kuuluu fyysisen paikan lisäksi psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Lapsen kokemus turvallisuudesta ja osallistumisesta on siksi yhtä olennainen kuin retkipaikka.
Vuosien 2021–2022 Metsään meni! – luontotoiminta osaksi pedagogiikkaa oli Suomen Ladun ja Suomen ympäristöopisto Syklin yhteishanke. Se tarjosi täydennyskoulutusta varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstölle. Historiallinen hanke on esimerkki osaamisen kehittämisestä; nykyinen koulutustarjonta tarkistetaan järjestäjiltä.
Arkeen voi ottaa toistuvan lähiluontokäynnin, jonka sisältö muuttuu lasten havaintojen mukana. Sama tuttu paikka helpottaa vuodenaikojen vertailua ja antaa aikaa pidemmälle projektille. Osallistuminen suunnitellaan niin, ettei se riipu perheen mahdollisuudesta ostaa erityisvarusteita.
Kokeile kolmea helposti muokattavaa tehtävää
Havaintotehtävässä etsitään esimerkiksi eri muotoja tai kuunnellaan hetki ympäristön ääniä. Jokainen voi kertoa, piirtää tai näyttää oman havaintonsa. Tehtävän tarkoitus on huomion suuntaaminen, ei mahdollisimman suuren löytömäärän kerääminen.
Sarjatehtävässä turvallisesti käyttöön sopivista materiaaleista rakennetaan toistuva kuvio. Lapsi voi jatkaa sarjaa tai keksiä omansa. Näin luontomateriaaleja voidaan käyttää järjestysten ja säännönmukaisuuksien tutkimiseen ilman, että toimintaa väitetään kokonaiseksi ohjelmointikurssiksi.
Liikkumistehtävässä kokeillaan esimerkiksi eläinten tapoja liikkua tasaisella, turvallisella alueella. Vaikeutta mukautetaan ja tarjotaan myös muita osallistumistapoja. Tarkoitus on löytää onnistumisen ja kokeilemisen mahdollisuuksia, ei verrata lasten suorituksia.
Tutkimusesimerkit auttavat arvioimaan toimintaa
Silja Ohtosen vuoden 2023 kandidaatintutkielma perustui 13 varhaiskasvatuksen opettajana työskennelleen henkilön sähköisiin vastauksiin. Vastaajat tavoitettiin kolmesta Facebook-ryhmästä, ja kyselyssä oli viisi avointa kysymystä. Aineisto kuvaa näiden ammattilaisten kokemuksia, ei kaikkia päiväkoteja.
Vastauksissa luonnossa ja luonnosta oppiminen painottuivat enemmän kuin luonnon puolesta toimiminen. Jälkimmäistä kuvattiin erityisesti yli kolmivuotiaiden toiminnassa. Omassa suunnittelussa havainto voi herättää kysymyksen siitä, saavatko lapset myös toimia ympäristön hyväksi havainnoinnin lisäksi.
Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton koordinoimaan LYKE-verkoston toimintaan osallistuu verkoston oman ilmoituksen mukaan vuosittain yli 200 000 lasta ja nuorta. Osallistujamäärä kertoo toiminnan laajuudesta, ei yksin oppimistuloksista. Partioaitan 365-klubin yhden prosentin lahjoitusmalli puolestaan on esimerkki ympäristönsuojelun ja ulkoilutoiminnan rahoituksesta; ajantasaiset ehdot tarkistetaan toimijalta.
Luovuus saa tilaa, kun lopputulos ei ole ennalta määrätty
Luonnossa voi piirtää, tehdä havaintotarinoita tai rakentaa luvallisesti käytettävistä materiaaleista väliaikaisia kuvioita. Anna lapsen valita toteutustapa ja kertoa teoksestaan. Kaikilta ei tarvitse odottaa samanlaista tuotosta.
Suomessa metsäryhmätoiminnan esimerkkeihin kuuluu Pirkkalan Luhtaröllien vuonna 2001 aloittanut ryhmä. Hämeenlinnan metsä- ja luontopainotteisissa ryhmissä hyödynnetään lähimetsiä ja muuta lähiympäristöä ympäri vuoden. Paikalliset käytännöt osoittavat erilaisia järjestämisen tapoja, eivät yhtä ainoaa oikeaa mallia.
Suunnitelkaa myös jälkien siivoaminen. Väliaikainen taide tai leikki ei saa vahingoittaa paikkaa tai jättää sinne materiaaleja, jotka eivät kuulu luontoon. Yhteinen lopetus on osa vastuullista toimintaa.
Luontosuhde rakentuu toistuvista kokemuksista
Payam Dadvandin ja työryhmän vuoden 2015 seurantatutkimuksessa kouluympäristön vihreys oli Barcelonassa yhteydessä työmuistin kehitykseen ja tarkkaamattomuuden vähenemiseen. Seurantatutkimus ei yksin osoita, että luonnossa oleskelu aiheutti muutokset. Tulosta ei pidä muuttaa lupaukseksi tietyn retken oppimishyödystä.
Myös tapahtumat voivat innostaa liikkeelle. Esimerkiksi 12.5.2021 vietetty Suomen lasten metsäretkipäivä kannusti lasten kanssa retkeilyyn ja lajituntemukseen. Luontosuhteen tukeminen ei kuitenkaan edellytä kampanjapäivää tai suurta elämystä.
Kysy retken jälkeen, mikä jäi mieleen, mikä tuntui vaikealta ja mitä lapsi haluaisi seuraavaksi tutkia. Näiden vastausten pohjalta suunniteltu uusi käynti voi olla mielekkäämpi kuin valmis tehtävälista. Luonnossa oppiminen toimii parhaiten silloin, kun havaintoja, leikkiä, turvallisuutta ja lapsen omaa ääntä tarkastellaan yhdessä.
