Vanhemmuuden Roolit – Vuorovaikutusta ja Yhteistyötä

Onko vanhemmuuden roolit ja perhedynamiikka todella niin yksinkertaisia kuin ne usein esitetään?

Vanhemmuus tarjoaa ilon hetkiä, kuten lapsen ensimmäiset askeleet, saavutukset ja onnistumiset, mutta myös haasteita, huolta ja epävarmuutta kasvatushaasteissa. Vanhemmuuden roolit eivät rajoitu vain yhteen tehtävään; vanhempi voi toimia ohjaajana, opettajana, kuuntelijana, rajojen asettajana ja esimerkkinä lapselle.

Riittävän hyvä vanhemmuus ei tarkoita täydellisyyttä, vaan rakkautta, turvaa ja hyväksyntää. Kasvatustavat vaihtelevat, mutta keskeistä on positiivinen vuorovaikutus, tunteiden tunnistaminen ja läsnäolo. Vanhemmuudessa tärkeää on jaksamisen huomioiminen, virheiden myöntäminen ja joustavuus lapsen tarpeiden muuttuessa.

Jokaisen perheen hyvinvoinnin kannalta on oleellista ymmärtää, kuinka vuorovaikutus ja yhteistyö luovat perustan vanhemman ja lapsen suhteelle. Tämä osio käsittelee syvällisesti näitä teemoja ja tarjoaa konkreettisia vinkkejä siihen, miten vahvistaa perhesuhteita vuorovaikutuksen ja empatian kautta.

Vanhemmuuden merkitys perhedynamiikassa

Vanhemmuuden roolit ja niiden vaikutukset perheen toimintaan ovat merkittävässä asemassa perhedynamiikan ymmärtämisessä. Kun perheen roolit ovat selkeitä ja tasapainossa, perheen sisäinen harmonia ja kasvatusvastuiden jakaminen toteutuvat tehokkaammin.

Perheroolien ymmärtäminen

Perheroolien ymmärtäminen on keskeistä toimivan ja tasapainoisen perheen ylläpitämiseksi. Tutkimuksessa, jossa hyödynnettiin teemoittelevan analyysin menetelmää, havaittiin, että perheroolien selkeyttäminen ja kommunikaation parantaminen auttavat vähentämään perheen sisäisiä konflikteja.

Tutkimukseen osallistui 13 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia sekä kaksi väitöskirjaa. Näissä korostui pelko siitä, etteivät ulkopuoliset ihmiset tunnistaisi sosiaalisia vanhempia lapsen tosiasiallisiksi vanhemmiksi. Sensitiivinen kohtaaminen ja sisällyttävä kielenkäyttö koettiin toimiviksi työmenetelmiksi tässä kontekstissa.

Kasvatusvastuiden jakaminen

Kasvatusvastuiden jakaminen tasaisesti vanhempien kesken on tärkeää, jotta molemmat vanhemmat voivat osallistua lapsen kasvatukseen aktiivisesti. Tämä ei vain kevennä yksittäisen vanhemman taakkaa, vaan myös rikastuttaa lapsen kokemusta erilaisista vaikutteista ja kasvatustyyleistä.

Kasvatusvastuiden jakamisella on todettu olevan positiivinen vaikutus perhedynamiikkaan. Ammattilaiset, jotka työskentelevät perheväkivaltatapauksissa, ovat todenneet monialaisen yhteistyön tärkeyden lasten ja perheiden kokonaisvaltaisessa tukemisessa. Tässä yhteydessä on myös huomionarvoista, että isot osat tutkimuksista ovat kohdistuneet erityisesti naispariperheisiin, vaikka tarve lisätutkimukselle miespariperheiden näkökulmasta on suuri.

Perheen hyvinvointi on riippuvainen siitä, kuinka hyvin perheen roolit ja kasvatusvastuut on jaettu. Kun lapset saavat nauttia tasapainoisesta ja yhteisöllisestä perheilmapiiristä, heillä on paremmat edellytykset kasvaa ja kehittyä terveessä ympäristössä.

Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus

Vanhemman ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on keskeinen tekijä lapsen kehityksessä. Laadukas perheen vuorovaikutus, joka perustuu herkkyyteen ja vastavuoroisuuteen, luo perustan lapsen terveelle henkiselle kasvulle ja hyvinvoinnille. Jyväskylän yliopistossa toteutetun Lapsen kielen kehitys ja familiaalinen dysleksiariski -pitkittäistutkimuksen mukaan vuorovaikutuksen laatuun liittyy pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämässä.

Varhaisen vuorovaikutuksen tärkeys

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat aivojen kehitykseen ja muovaavat niiden toiminnallisia rakenteita. Vanhemman herkkyys lapsen viesteille sekä kyky vastata niihin asianmukaisesti luovat perusturvallisuuden ja luottamuksen tunteen lapsessa. Nämä varhaiset kokemukset ennustavat lapsen myöhempää tehtäväorientaatiota ja vuorovaikutuksen laatua. Tutkimukset ovat osoittaneet, että riittävän hyvä vuorovaikutussuhde vanhemman ja lapsen välillä on korvaamaton perheen vuorovaikutuksen kannalta.

Kiintymyssuhteen rakentaminen

Kiintymyssuhteet muotoutuvat pysyvyyden ja turvallisuuden ympärille. Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus perustuukin pitkälti pysyviin ihmissuhteisiin ja arjen rutiineihin. Yhteiset arkiset hetket kuten kylvetys, ruokailu ja ulkoilu luovat tilaisuuksia rakentaa vahvoja kiintymyssuhteita. Tulokset Jyväskylän yliopiston pitkittäistutkimuksesta osoittivat, että erityisesti yhteisestä toiminnasta nauttiminen vaikuttaa positiivisesti lapsen vuorovaikutuksen laatuun myöhemmin.

Yhteinen aika ja sen merkitys

Yhteinen aika ja sen merkitys perheen vuorovaikutuksessa eivät ole vähäpätöisiä. Harjoittelu uusien työkalujen oppimisessa sekä yhteisten hetkien viettäminen vahvistavat perhesuhteita. Omahoito-ohjelma, joka on saatavilla 24/7 ilmaiseksi, koostuu kolmesta osiosta ja tarjoaa keinoja lapsen ja vanhemman välisten kiintymyssuhteiden rakentamiseen. Näiden ohjelmien kautta vanhemmat voivat oppia tunnistamaan ja vastaamaan lasten tarpeisiin paremmin, mikä edistää lapsen kognitiivista ja emotionaalista kehitystä. Jatkuva harjoittelu ja ammattilaisten ohjaus tuovat perhesuhteisiin kestävää laatua ja pysyvyyttä.

Kasvatustavat ja niiden vaikutus

Kasvatus on kokenut merkittäviä muutoksia historian saatossa. Keskiajalla lapsia ei laskettu väkilukuun eikä heitä suojeltu aikuisten maailmalta. 1800-luvulla lapsen oma tahto pyrittiin perisyntinä karsimaan pois ja ruumiillinen kuritus oli osa arkea. Vielä 1950-luvulla lapsen tahto oli aika lailla vanhemman taskussa. 1960–1970-luvuilla vapaan kasvatuksen ideologian mukaan lapsilla tuli olla oikeus toteuttaa itseään lähes rajoituksitta. Nykyään hyvä kasvatus yhdistää sekä rajoja että rakkautta.

Positiivisen kasvatuksen periaatteet

Positiivinen kasvatus korostaa lapsen itsetunnon kehittämistä, huomion kohdistamista hyviin käytäntöihin ja lapsen vahvuuksien tukemista. Professori Lea Pulkkinen mainitsee tärkeinä kasvatuksen tavoitteina lapsen itsehallinnan ja omantunnon kehittymisen. Pulkkisen mielestä lapsilähtöistä, ohjaavaa kasvuilmapiiriä kuvaa kiinnostus, kannustus, tuki, keskustelut, neuvot, vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isään ja äidin huolehtivuus ja kannustavuus.

Rajat ja rakkaus

Rajoilla ja rakkaudella on keskeinen rooli terveessä kasvatuksessa. Rajat auttavat lapsia ymmärtämään, mitä heiltä odotetaan ja mikä on hyväksyttävää käytöstä. Rakkaus puolestaan vahvistaa lapsen tunnekehitystä ja luo turvallisuuden tunnetta. Aikuiskeskeistä kasvuilmapiiriä puolestaan kuvaa vähäinen kiinnostus, epäjohdonmukaisuus, rankaisevuus, epäoikeudenmukaisuus, ei keskustelu, välinpitämättömyys, vähäinen kiitoksen antaminen ja lapsen runsas vertailu muihin.

Tutkimuksessa, jossa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston empiiristä aineistoa, kävi ilmi, että odottavat vanhemmat halusivat välttää vanhempien roolien epätasa-arvoisuutta ja haasteita perheen vuorovaikutuksessa. He painottivat perhe-elämään panostamista ja lapsilähtöistä kasvatustapaa. Nykyajan kasvatustavat pyrkivät yhdistämään parhaita puolia menneistä ja tämän päivän kasvatustyyleistä, vahvistaen positiivisen kasvatuksen periaatteita, joissa rajat ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

Perheen sisäinen kommunikaatio

Perheen sisäinen kommunikaatio on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa niin perhedynamiikkaan kuin lasten sosiaaliseen ja tunnekehitykseen. Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän roolikartassa ”Vanhemmuuden viisi keskeistä osa-aluetta” korostetaan kommunikaation tärkeyttä perheen hyvinvoinnin kannalta. Avoin ja rehellinen viestintä perheessä edistää luottamusta ja vahvistaa perhesuhteita.

Avoimuus ja rehellisyys

Avoimuus ja rehellisyys ovat perheen sisäisen kommunikaation peruspilareita. Marianne esittää blogitekstissään ”10 syytä miksi perhe on paras” vuonna 2017, kuinka rehellinen ja avoin viestintä perheessä auttaa ymmärtämään toisia paremmin ja luo turvallisen ilmapiirin. Kun kaikki perheen jäsenet ovat rehellisiä toisilleen, syntyy aidompi yhteys ja ymmärrys perheenjäsenten kesken. Tunteiden ja ajatusten ilmaiseminen avoimesti voi ehkäistä konflikteja ja edistää molemminpuolista kunnioitusta.

Kuuntelutaidot

Kuuntelutaidot ovat olennainen osa tehokasta perheen sisäistä kommunikaatiota. Lapsen tunteille ja sosiaalisille taidoille luodaan pohja jo vauvaiässä, erityisesti perheen sisäisen vuorovaikutuksen ja sanattoman viestinnän avulla. Hyvät kuuntelutaidot tarkoittavat sitä, että kuuntelemme toisiamme tarkasti ja kunnioittaen. Tämä edistää lapsen tunnetta siitä, että hänet huomioidaan ja hänen mielipiteensä ovat tärkeitä. Kuuntelu ei ainoastaan tarkoita sanojen vastaanottamista, vaan myös ymmärtämistä, mitä toinen todella haluaa sanoa. Näin perheen sisäinen kommunikaatio on tehokasta ja kaikille osapuolille miellyttävää.

Vanhemmuuden roolit

Vanhemmuuden roolit muodostavat tärkeän osan perheen yhteisiä arvoja. Jokaisen vanhemman velvollisuuksiin kuuluu lapsen tarpeiden täyttäminen, kuten ruokinta, puhtaus, lepo, vaatetus ja terveydenhuolto. Näiden roolien kautta perhe luo rutiineja, jotka tuovat lapselle säännönmukaisuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Vanhemmuuden roolit voivat sisältää muun muassa huolenpitäjän, rakkauden antajan, elämän opettajan, ihmissuhdeasiantuntijan ja rajojen asettajan tehtävät. Näiden roolien täyttäminen edistää lapsen kasvua ja kypsymistä. Kasvatusvaiheiden myötä vanhemmat oppivat ja mukautuvat uusiin tilanteisiin, kehittäen omia vuorovaikutus ja tukemis taitojaan.

Vanhemmuudessa on tärkeää myös isyyden rakentuminen, missä isän osallistuminen raskauteen ja lapsen elämään edistää positiivista isyys kokemusta. Vaikka isyys saattaa haastaa tasapainon löytämistä perheen ja muun elämän välillä, perheen yhteiset arvot korostavat yhteistyötä ja kommunikaatiota vanhempien välillä.

Joidenkin perheiden kohtaamien haasteiden osalta 63% vanhemmista pitävät ensimmäisiä kolmea vuotta kriittisinä lapsen kehityksessä, mikä voi johtaa henkilökohtaisten hoitoratkaisujen suosimiseen ennen päiväkoti vaihtoehtoa. Lisäksi, 72% vanhemmista toivovat parempaa työ- ja perhe-elämän tasapainottamista. Tasavertaisen vanhemmuuden toteutuminen hyödyttää koko perhettä, kun roolit ja vastuut ovat jaettu tasaisesti molempien vanhempien kesken.

Teini-ikäisen kohdalla on erityisen tärkeää ylläpitää tehokasta viestintää ja kuuntelutaitoja, jotta lapsen tarpeet ja haasteet voidaan ymmärtää paremmin. Hyvällä ja avoimella kommunikaatiolla luodaan edellytykset vahvan ja tukevan kiintymyssuhteen kehittymiselle, mikä auttaa perheen yhteisten arvojen ilmentymistä jokapäiväisessä elämässä.

Kehitysvaiheet ja vanhemman rooli

Vanhemmuus ja sen rooli muuttuvat merkittävästi lapsen elämän eri kehitysvaiheiden myötä. Vanhemmuuden roolikartan mukaan vanhemmuuden rooleiksi on määritelty huoltaja, rakkauden antaja, elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja ja rajojen asettaja. Näiden roolien korostuminen vaihtelee kehitysvaiheiden mukaan.

Leikki-ikäinen lapsi ja vanhemman tehtävät

Leikki-iässä, joka kattaa ikävuodet 2–6, vanhemman tehtävät keskittyvät erityisesti rajojen asettamiseen ja ihmissuhdeosaamiseen. Tällöin lapsi opettelee sosiaalisia taitoja ja tarvitsee turvallista ympäristöä, jossa voi tutkia maailmaa. Vanhemman tulee tukea lapsen itseluottamusta ja tarjota mahdollisuuksia leikkiin ja vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.

Alakouluikäinen lapsi ja vanhemman rooli

Alakouluikä, eli 6–11 vuotta, tuo mukanaan muutoksia vanhemmuudessa. Tässä kehitysvaiheessa vanhemman rooli elämän opettajana ja rajojen asettajana korostuu. Lapsi tarvitsee tukea kouluasioiden oppimisessa ja arjen rutiinien hallinnassa. Samalla vanhempi toimii edelleen tärkeänä turvan ja rakkauden tuojana, auttaen lasta ymmärtämään sääntöjä ja niiden merkitystä.

Nuoruusikään liittyvät muutokset

Nuoruusikä, noin 11–15 vuotta, on kehitysvaihe, jossa vanhemmuuden rooli muuttuu jälleen. Tässä vaiheessa huoltajan, rakkauden antajan ja elämän opettajan roolit korostuvat. Nuoruusikäinen tarvitsee tukea itsenäistymisprosessissa, mutta samalla on tärkeää, että vanhempi osaa asettaa rajoja ja tukea nuorta vastuullisessa päätöksenteossa. Itsenäistyvän nuoren kanssa vanhemman rooli muuttuu yhä enemmän ohjaajaksi ja tukijaksi.

Lapsen kehitysvaiheet, kuten leikki-ikä, alakouluikä ja nuoruusikä, tuovat mukanaan erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia vanhemmuudessa. Ymmärtämällä nämä kehitysvaiheet ja niiden vaatimukset, vanhemmat voivat tarjota lapsilleen parasta mahdollista tukea ja ohjausta elämän eri vaiheissa.

Empatian ja tunteiden merkitys vanhemmuudessa

Empatialla ja tunteiden säätelyllä on valtava merkitys vanhemmuudessa. Ensimmäiset askeleet tunteiden ymmärtämisessä ja ilmaisuissa alkavat varhaisessa lapsuudessa. Vanhempien rooli tunneälyn kehittämisessä on korvaamaton, sillä empaattinen vanhemmuus tukee lapsen kykyä kohdata ja käsitellä tunteita terveellä tavalla.

Tunnetaidot

Lapsen tunnetaidot alkavat kehittyä varhain, ja vanhempien malli vaikuttaa tässä merkittävästi. Vauvoilla empatiaa voidaan havaita jo ilmein, ääntelyin ja kehollisin ilmaisuin. Tutkimuksen mukaan vähäinen empatia 7 kuukauden iässä oli yhteydessä voimakkaampiin tunnekylmiin piirteisiin 3-vuotiaana. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on tukea ja kehittää lapsen tunnetaitoja varhaisesta iästä lähtien.

Mentalisaation kehittäminen

Mentalisaatio, eli kyky ymmärtää toisen ihmisen mielentilaa, kehittyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tutkimus päiväkoti-ikäisistä lapsista vahvisti, että empatia 3 vuoden iässä oli yhteydessä tunnekylmiin piirteisiin. Empatia ja tunteiden säätely auttavat lasta rakentamaan parempia sosiaalisia suhteita ja vahvempaa itsetuntoa, mikä on olennaista heidän kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnilleen.

Yhteiset perhearvot ja niiden vaaliminen

Perhearvot ovat perusta, jonka varaan rakennamme kotimme ja yhteisömme. Arvojen määrittely auttaa perheenjäseniä tunnistamaan, mikä on tärkeää ja minkä mukaan toimitaan arjessa. Neljänkymmenen prosentin lapsiperheiden vanhemmista kokee työn ja perheen yhteensovittamisen haastavaksi, mikä korostaa selkeiden ja yhteisesti sovittujen arvojen tärkeyttä.

Arvojen määrittely

Arvojen määrittely on prosessi, joka vaatii avointa viestintää ja yhteistyötä perheenjäsenten kesken. Tampereen yliopiston tutkimuksessa korostettiin sosiaalityöntekijöiden roolia merkittävien henkilöiden tunnistamisessa lasten elämässä eron jälkeen. Tämä heijastuu myös perhearvojen määrittelyyn, sillä jokaisen perheenjäsenen tuntemukset ja näkemykset tulee ottaa huomioon. Avoin keskustelu, yhteisten tavoitteiden asettaminen ja kaikkien mielipiteiden kunnioittaminen luovat perustan, johon perhearvoja voidaan rakentaa.

Arvojen mukainen toiminta

Kun perhearvot on määritelty, on tärkeää toimia niiden mukaisesti jokapäiväisessä elämässä. Tutkimuksen mukaan 65 prosenttia vanhemmista pitää fyysisen kurin ja hellyyden tasapainoa tärkeänä kasvatuksessa. Tämä osoittaa arvojen merkityksen käytännön toiminnassa. Arvojen vaaliminen näkyy pienissä arjen teoissa, kuten toisten kunnioittamisessa, avoimessa viestinnässä ja yhdessä vietetyn ajan arvostamisessa. Näin perhearvot eivät jää vain sanoiksi, vaan ne elävät ja kehittyvät perheen arjessa.

Haasteiden tiedostaminen ja ratkaiseminen

Perheen arki tuo mukanaan monenlaisia haasteita, jotka voivat tuntua ylivoimaisilta ilman oikeanlaista tukea ja strategioita. Ymmärtääksemme paremmin haasteiden ratkaiseminen, on tärkeää ensiksi tunnistaa yleisimmät ongelmat, joita perheet kohtaavat ja miten ne voidaan kohdata tehokkaasti.

Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa kyselylomaketta jaettiin sosiaalisen median sivustoilla neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmille. Kysely oli avoinna 16.5.−15.6.2017 ja tulokset osoittivat, että monille vanhemmille on ollut hyötyä saada tukea oikeaan aikaan. Tämä vahvistaa, että peruspalveluissa on selkeä tarve vanhemmuuden tukemiselle ja varhainen tuki on oleellista vanhemman huolen herätessä.

Monet vanhemmat kokivat vertaistuen kautta, etteivät he ole yksin ongelmansa kanssa. Vertaistuki yhdistettiin tutkimuksen tulosten perusteella rakkauden antamiseen ja ajan antamiseen perheelle, mikä on keskeinen tekijä haasteiden ratkaiseminen perheiden elämässä.

Tutkimuksessa mukana olleet 79 perhettä ja 26 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista osallistuen kolmeen osatutkimukseen, toivat esille vanhemmuuden perustavanlaatuiset tehtävät ja korostivat koko perheen huomioivaa perheohjausta erityisesti perheen arki haasteisiin. Kehittämisajatuksina nousivat perhelähtöisyys, vanhempien kunnioittava kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen. Tulokset paljastavat, että dialogiseen perheohjaukseen osallistuneet vanhemmat suosittelivat tätä lähestymistapaa muille neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheille. Tämä muoto ohjauksesta auttoi vanhempia tuntemaan itsensä kuulluiksi ja tukemaan perheen arki tilanteissa.

Lopuksi, pelillinen mobiilisovellus päiväkirurgisella hoitopolulla on osoittautunut toimivaksi välineeksi vähentää lapsen ahdistusta ja pelkoa, lisäten samalla vanhempien tyytyväisyyttä. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleiden tutkimusten mukaan, joissa oli 722 lasta, pelilliset työkalut voivat merkittävästi parantaa perheen arki ja tarjota helpotusta haastaviin tilanteisiin.

Sosiaalisten taitojen kehittäminen lapsilla

Sosiaalisten taitojen kehittäminen lapsilla on kriittisen tärkeää yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Sosiaalisia taitoja opitaan jo lapsuudessa kodin, koulun ja muiden vuorovaikutustilanteiden kautta. Hyvät sosiaaliset taidot vaativat opettamista, kannustamista ja ohjaamista.

Ystävyys ja yhteistyötaidot

Ystävyyssuhteiden luominen ja yhteistyötaidot ovat avainasemassa, kun puhutaan lasten sosiaalisista taidoista. Lasten täytyy oppia jakamaan, kunnioittamaan sosiaalisia normeja, osoittamaan kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja käytöstapoja.

1. Jakamisen taito
2. Kunnioitus
3. Sosiaaliset normit ja kohteliaisuus
4. Ystävällisyys
5. Käytöstavat

Kuunteleminen, kysymysten esittäminen ja tunteiden tunnistaminen ovat keskeisiä sosiaalisia taitoja, jotka mahdollistavat lapsen pärjäämisen erilaisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa eri ihmisryhmien kanssa.

Tunteiden säätely

Tunteiden hallinta on toinen olennainen osatekijä, joka tukee lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä. Sosiaalisten taitojen oppiminen on jatkuva prosessi, joka muuttuu lapsuudesta aikuisuuteen asti. Sekä koti että koulu ovat keskeisiä paikkoja näiden taitojen oppimiselle ja hiomiselle.

Dynaaminen tunteiden hallinta auttaa lapsia ymmärtämään ja käsittelemään omia tunteitaan sekä ottamaan huomioon toisten tunteet. Tämä edistää lapsen itsetuntoa ja helpottaa uusien ystävyyssuhteiden luomista.

Perheen jokapäiväinen arki

Perheen arki on täynnä erilaisia toimintoja ja rutiineja, joilla on keskeinen rooli perheen sujuvassa ja harmonisessa toiminnassa. Erityisesti pikkulapsiperheissä, kuten Perhekulma Puhuri -hankkeen kokemukset osoittavat, rutiinien merkitys korostuu lapsen hyvinvoinnin varmistamisessa ja vanhempien arjen hallinnassa. Aikaan käytettävät rutiinit luovat turvallisuuden tunteen lapsille sekä auttavat vanhempia jäsentämään kiireistä arkeaan.

Rutiinien merkitys

Rutiinit ovat tärkeä osa perheen arkea, sillä ne tarjoavat lapsille ennustettavuutta ja turvallisuutta. Perhekulma Puhuri huomasi jo vuonna 2003, että lasten, erityisesti 3-18-vuotiaiden, hyvinvoinnille on merkittävää säännöllinen vuorovaikutus ja turvallinen ympäristö. Vuonna 2012 saatua rahoitusta hyödynnettiin tehostamaan työtä myös 0-3-vuotiaiden kanssa, jolloin rutiinien merkitys korostui entisestään. Kuvakorteilla havainnollistettiin lapsen perhekuvaa ja lähipiirin yhteyksiä, mikä auttoi luomaan lapselle selkeät päivän ja viikon rutiinit.

Aikataulujen hallinta

Koska perheen arki voi olla ajoittain hektistä, aikataulujen hallinta on tärkeää. Arjen rytmi ja aikataulut auttavat perheenjäseniä suorittamaan päivittäiset toimet ajallaan, mikä vähentää stressiä ja tasapainottaa arkea. Keski-Suomen kolmessa kunnassa tehdyssä kyselyssä 86 vanhemmasta 81 oli naisia ja 5 miehiä, ja vastauksissa korostuivat haasteet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa sekä ajan puute lepäämiselle ja ihmissuhteiden ylläpidolle. Ammattilaiset olivat usein vanhempien ensimmäinen yhteydenottopiste tuen tarpeen ilmetessä, ja hyvä perheajan hallinta nähtiin keskeisenä hyvinvointitekijänä.

Oikeiden rutiinien ja aikataulujen luominen voi myös auttaa vanhempia löytämään aikaa itselleen ja parisuhteelleen, mikä on tärkeää sekä vanhempien että lasten hyvinvoinnin kannalta. Kun lapsen ääni kuuluu ja sen tarpeet huomioidaan, kuten Perhekulma Puhurin toimintamalleissa painotetaan, arki sujuu paremmin kaikille perheenjäsenille.