Apinalaatikko
Kotimaiset villieläimet eivät elä vain kaukaisissa erämaissa. Lintuja, hyönteisiä ja nisäkkäiden jälkiä voi havaita myös lähimetsässä, puistossa tai pihapiirissä. Niiden seuraaminen auttaa huomaamaan, miten eläimet käyttävät ympäristöä ja millaisia paikkoja ne tarvitsevat.
Luonnon tarkkailu ja suojelu liittyvät toisiinsa, mutta eläimen näkeminen ei vielä kerro koko lajin tilanteesta. Hyödyllistä on erottaa yksittäinen havainto, paikallisen kannan muutos ja valtakunnallinen uhanalaisuus. Tässä oppaassa käsitellään näitä eroja sekä käytännön tapoja tarkkailla ja auttaa lähiluontoa häiritsemättä sen asukkaita.
Elinympäristö on enemmän kuin paikka kartalla
Eläin tarvitsee ravintoa, suojaa, lisääntymispaikkoja ja mahdollisuuden liikkua niiden välillä. Metsän, rannan tai niityn pinta-ala ei siksi yksin kerro sen sopivuudesta lajille. Myös alueen rakenne ja yhteydet ympäröiviin elinympäristöihin vaikuttavat.
Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Elinympäristöjen muuttuminen ja pirstoutuminen, kuormitus sekä ilmastonmuutos voivat vaikuttaa eläimistöön eri tavoin. Yksi laji voi hyötyä muutoksesta samalla, kun toiselle sopivat olot vähenevät. Yleistyvä laji ei siten yksin osoita koko luonnon voivan paremmin.
Suojelussa tarvitaan sekä lajikohtaista tietoa että elinympäristöjen tarkastelua. Yksittäisen eläimen auttaminen on tärkeää eläimen hyvinvoinnille, mutta se ei korvaa kokonaisen kannan tarvitseman elinympäristön turvaamista.
Uhanalaisuus ja suojeluasema ovat eri asioita
Uhanalaisuusarvio kertoo lajin tai arvioidun kannan häviämisriskistä tietyllä alueella ja tiettynä arviointiajankohtana. Se ei ole sama asia kuin eläimen harvinaisuus omalla pihalla. Myös suojeluun liittyvä oikeudellinen asema on erotettava uhanalaisuusluokasta.
Harjuksen uhanalaisuus havainnollistaa alueellista eroa. Luken kuvaamassa vuoden 2019 arvioinnissa merialueen harjus on äärimmäisen uhanalainen, Etelä-Suomen sisävesikannat silmälläpidettäviä ja Pohjois-Suomen harjus elinvoimainen. Kaikkia harjuskantoja ei siis pidä kuvata yhdellä luokituksella.
Pikkulepinkäinen puolestaan on vuoden 2019 valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimainen, vaikka se kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Esimerkki osoittaa, miksi suojelun kannalta huomionarvoinen ja uhanalainen eivät ole keskenään vaihtokelpoisia sanoja.
Kun käytät lajitietoa, tarkista arvioinnin vuosi, alue ja lähde. Järvilohen, saimaannorpan ja liito-oravan kaltaisten suojelukohteiden tarpeet eroavat toisistaan. Vain Saimaalla elävän saimaannorpan kohdalla paikallisen elinympäristön merkitys on erityisen selvä.
Aloita tarkkailu tutusta paikasta
Valitse lähikohde, jossa voit käydä toistuvasti ja liikkua turvallisesti. Pysähdy kuuntelemaan ja katsomaan ennen kuin jatkat matkaa. Eläimen ei tarvitse tulla lähelle, jotta havainto olisi kiinnostava; ääni, jälki tai liikkeen suunta voi kertoa paljon.
Kiikarit ja kamera voivat helpottaa tarkkailua etäältä. Älä lähesty pesää, aja eläintä liikkeelle tai houkuttele sitä vain paremman kuvan vuoksi. Jos eläimen käyttäytyminen muuttuu läsnäolosi takia, lisää etäisyyttä ja anna sille tilaa.
Eri vuodenaikoina samassa paikassa näkyy erilaisia asioita. Yhden retken puuttuva havainto ei osoita lajin kadonneen alueelta. Kirjaa myös olosuhteet, sillä sää, kellonaika ja havainnointiin käytetty aika vaikuttavat siihen, mitä huomaat.
Tallenna havainto niin, että siitä on hyötyä
Merkitse muistiin ajankohta, paikka, eläinten määrä ja havaintoon liittyvät tuntomerkit. Erota varma tunnistus epävarmasta ehdotuksesta. Valokuva voi auttaa myöhemmässä tarkistuksessa, mutta sen ottaminen ei saa vaarantaa eläintä tai retkeilijää.
Luotettaviin havaintojärjestelmiin ilmoitetut tiedot voivat tukea seurantaa. Noudata järjestelmän ohjeita ja kerro myös tunnistuksen epävarmuus. Tutkimuskäyttö edellyttää aineiston laadun ja keruutavan arviointia; kaikki verkkoon jaetut kuvat eivät sellaisinaan ole vertailukelpoista seurantatietoa.
Älä julkaise häiriölle alttiin lajin tarkkaa pesä- tai oleskelupaikkaa avoimella keskustelupalstalla. Havaintotiedon toimittaminen asiantuntijoille on eri asia kuin paikan mainostaminen retkikohteena. Eläimen rauha on tärkeämpi kuin kuvan saama huomio.
Petoeläintä ei pidä lähestyä havaintoa varten
Susi ja ahma kuuluvat Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön ja ravintoverkkoihin. Niiden seuranta ja suojelu tarvitsevat lajikohtaista tietoa, eikä yksittäinen havainto ratkaise kannan tilaa tai paikallista tilannetta. Myös ihmisten ja eläinten turvallisuus on huomioitava.
Älä jäljitä suurpetoa saadaksesi lähikuvan tai lähesty eläintä sen lepopaikalla. Jos tilanne aiheuttaa välitöntä vaaraa, ota yhteys hätäkeskukseen. Muissa tilanteissa käytä havaintoon tai huoleen sopivaa viranomaisen tai paikallisen asiantuntijaverkoston yhteyskanavaa.
Harvinaisten nisäkkäiden suojelua ei kannata rajata vain suuriin petoihin. Esimerkiksi liito-oravan elinympäristön ja saimaannorpan lisääntymisrauhan tarpeet ovat erilaisia. Lajituntemus auttaa valitsemaan tarkoituksenmukaisen toimintatavan yleisen suojelupuheen sijasta.
Loukkaantunut eläin: kysy neuvo ennen käsittelyä
Loukkaantuneen eläimen auttamisessa lähtökohtana on eläimen todellinen avuntarve ja auttajan turvallisuus. Sairasta, vahingoittunutta tai muuten avutonta luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Käytännössä ensimmäinen askel voi olla tilanteen kuvaaminen eläinlääkärille tai luonnonvaraisten eläinten hoitolalle.
Yksin oleva poikanen ei välttämättä ole hylätty. Tarkkaile riittävän etäältä äläkä siirrä eläintä varmuuden vuoksi kotiin. Kerro neuvoa kysyessäsi sijainti, näkyvät vammat ja se, miten eläin käyttäytyy. Älä vaaranna itseäsi tai käsittele eläintä tarpeettomasti.
Luonnonvaraisen eläimen hoito vaatii erityisosaamista, eikä sitä pidä ottaa lemmikiksi. Osaamaton ruokinta tai hoito voi pahentaa tilannetta. Noudata tapauskohtaisia ammattilaisen ohjeita sen sijaan, että soveltaisit toiselle lajille annettua neuvoa.
Myös hyönteiset tarvitsevat elintilaa
Monet hyönteiset pölyttävät kukkakasveja, toimivat hajottajina tai ovat muiden eläinten ravintoa. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan ole hyönteispölytteisiä: esimerkiksi monet metsäpuut pölyttyvät tuulen avulla. Hyönteisten merkitys ei myöskään rajoitu helposti tunnistettaviin perhosiin ja kimalaisiin.
Omalla pihalla voi suosia eri aikoina kukkivaa kasvillisuutta ja säilyttää lajeille sopivia pesäpaikkoja. Tarkastele pihaa kokonaisuutena: yksittäinen koriste tai rakennelma ei korvaa ravinnon ja elinympäristön puutetta. Vältä tarpeetonta torjuntaa ja tunnista ongelma ennen toimia.
Tarhamehiläisten lisääminen ei yksin turvaa luonnonvaraisten pölyttäjien monimuotoisuutta. Niiden elinympäristöjen säilyttäminen on oma tehtävänsä. Jos osallistut vieraslajien torjuntaan, varmista laji ja noudata järjestäjän käsittelyohjeita, jotta et levitä ongelmaa eteenpäin.
Valitse konkreettinen tapa osallistua
Suomen luonnonsuojeluliiton ja paikallisten yhdistysten toiminta voi tarjota väylän talkoisiin, luontokartoituksiin tai muuhun vapaaehtoistyöhön. Kysy tehtävän vaativuus ja ohjeistus etukäteen. Myös jäsenyys tai lahjoitus on mahdollinen osallistumistapa, jos maastotyö ei sovi itselle.
Linnunpöntön rakentaminen voi tukea tiettyjä lajeja, kun malli, sijoitus ja huolto ovat tarkoituksenmukaisia. Tarkista lupa sijoittamiseen ja selvitä hoitovastuu. Sama ajatus koskee muitakin pieniä toimia: hyöty syntyy sopivasta toteutuksesta, ei pelkästä hyvästä aikomuksesta.
Yhteisellä tai toisen omistamalla alueella muutoksista sovitaan vastuuhenkilön kanssa. Älä tee omatoimisia raivauksia tai istutuksia suojelun nimissä. Hyvin suunniteltu talkootyö yhdistää paikallisen tiedon, asianmukaiset luvat ja turvallisen toteutuksen.
Suojelu tarvitsee myös päätöksiä maankäytöstä
Lajien elinmahdollisuuksiin vaikuttavat muun muassa metsien ja vesistöjen käyttö, rakentaminen sekä elinympäristöjen väliset yhteydet. Yksittäiset arjen teot eivät korvaa näitä laajoja ratkaisuja. Kansalainen voi osallistua esimerkiksi paikalliseen keskusteluun ja suunnitelmien kuulemisiin.
EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on suojella vuoteen 2030 mennessä vähintään 30 prosenttia EU:n maa-alueista ja 30 prosenttia merialueista. Kyse on EU-tason tavoitteesta, ei väitteestä, että sama osuus jokaisesta suomalaisesta kunnasta olisi jo suojeltu. Tavoitteiden lisäksi on arvioitava suojelun laatua ja toteutusta.
Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon torjunta liittyvät toisiinsa, mutta eivät ole sama asia. Vähäpäästöinenkin ratkaisu voi vaikuttaa paikalliseen luontoon. Siksi hankinnoissa ja hankkeissa on tarkasteltava sekä päästöjä että elinympäristöihin kohdistuvia vaikutuksia.
Lähiluonto on arvokas myös ihmiselle
Luonnonvarakeskuksen katsauksen mukaan tutkimusnäyttö luonnon hyödyistä on vahvaa erityisesti mielen hyvinvoinnin, stressin lievittymisen ja mielialan yhteydessä. Tämä ei tarkoita, että tietty eläinhavainto tai retki tuottaisi kaikille saman vaikutuksen. Luonnossa olemisen tapa sovitetaan omiin tarpeisiin ja toimintakykyyn.
Lasten kanssa tarkkailu voi harjoittaa kysymistä ja huomaamista. Eläimen nimeä ei tarvitse tietää heti, eikä retkestä tarvitse tehdä suoritusta. Yhteinen havainto voidaan selvittää myöhemmin, ja samalla voi keskustella siitä, miksi eläimen annetaan jatkaa rauhassa omia toimiaan.
Luontokokemuksilla on myös kulttuurinen merkitys: tarinat, retkitavat ja paikkoihin liittyvät muistot välittyvät ihmiseltä toiselle. Ne voivat tukea luonnon arvostusta, kun kokemusten jakaminen ei samalla paljasta herkkiä paikkoja tai lisää häirintää.
Tee arjessa valintoja ja seuraa niiden vaikutusta
Tarpeettoman kulutuksen vähentäminen, tavaroiden uudelleenkäyttö ja kasvipainotteisempi ruokavalio voivat pienentää arjen ympäristökuormitusta. Liikkumisessa voi tarkastella kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen mahdollisuuksia. Yksittäinen valinta ei silti ratkaise kaikkien lajien tilannetta, eikä sen hyötyä pidä esittää yleisenä takuuna.
Lähiluonnossa vaikutus voi olla konkreettinen: jätät eläimen rauhaan, viet roskat pois tai osallistut ohjattuun elinympäristön hoitoon. Toistuva havainnointi auttaa näkemään muutoksia ja kysymään, mistä ne voivat johtua.
Kotimaiset villieläimet hyötyvät pitkäjänteisestä tiedosta, elinympäristöjen turvaamisesta ja harkituista teoista. Aloita yhdestä itsellesi sopivasta tavasta osallistua. Luonnon arvostus näkyy usein parhaiten siinä, että osaa sekä toimia että tarvittaessa olla puuttumatta.
