Apinalaatikko
Hyvä opiskelustrategia auttaa tekemään muutakin kuin viettämään aikaa oppimateriaalin äärellä. Sen avulla selvität, mitä pitäisi osata, harjoittelet tavoiteltua taitoa ja tarkistat, mitä todella muistat tai pystyt soveltamaan. Opiskelun tehostaminen ei siis tarkoita kaikkien taukojen poistamista tai mahdollisimman monen menetelmän käyttämistä yhtä aikaa.
Toimiva suunnitelma on riittävän yksinkertainen toteutettavaksi tavallisena opiskelupäivänä. Tämä opas auttaa rakentamaan sellaisen: aloita tavoitteesta, valitse tehtävään sopiva harjoittelu ja muuta suunnitelmaa saadun palautteen perusteella. Menetelmä ei korvaa opetusta, tarvittavaa tukea tai palautumista, mutta se voi tehdä omasta työskentelystä selkeämpää.
Muuta opiskelutavoite näkyväksi tekemiseksi
Tavoite ”opiskelen tätä aihetta” jää helposti epämääräiseksi. Täsmennä, mitä sinun pitäisi osata tehdä: selittää käsite omin sanoin, ratkaista tietynlainen tehtävä, vertailla näkökulmia tai tuottaa perusteltu teksti. Tarkista kurssin tavoitteet ja arviointikriteerit, jos ne ovat saatavilla.
Esimerkiksi historian jakson tavoitteeksi voi asettaa kahden tapahtuman syiden ja seurausten vertailun. Silloin pelkkä vuosilukujen tunnistaminen ei riitä. Matematiikassa taas malliratkaisun seuraaminen on eri asia kuin vastaavan tehtävän ratkaiseminen itse.
Valitse yhdelle työskentelykerralle rajattu tavoite. Kun tiedät, millainen suoritus osoittaa etenemistä, sinun on helpompi päättää myös, milloin tämän päivän osuus on tehty. Kaiken täydellinen hallinta ei ole jokaisen opiskelukerran realistinen päätepiste.
Palauta opittua mieleen ennen kuin katsot vastausta
John Dunloskyn ja työryhmän vuoden 2013 tutkimuskatsauksessa harjoitustestaus ja ajallisesti hajautettu harjoittelu arvioitiin moniin tilanteisiin hyödyllisiksi opiskelutekniikoiksi. Niiden vahvuus ei ole lupaus virheettömästä muistista, vaan se, että opiskelija harjoittelee tiedon palauttamista ja palaa siihen uudelleen.
Voit soveltaa mieleen palauttamista sulkemalla materiaalin ja kirjoittamalla vastauksen omaan kysymykseesi. Tarkista vasta sitten, mikä oli oikein, mitä puuttui ja mitä ymmärsit väärin. Korjaaminen kuuluu harjoitukseen; ensimmäisen yrityksen ei tarvitse onnistua täydellisesti.
Muistikortti toimii samalla periaatteella, jos yrität vastata ennen kortin kääntämistä. Muotoile kysymys täsmälliseksi. Laajan aiheen koko selityksen ahtaminen yhdelle kortille voi vaikeuttaa sen arvioimista, mitä osaat ja mitä et vielä osaa.
Hajauta kertaus useaan ajankohtaan
Yhden pitkän kertausillan sijaan suunnittele useita paluita samaan asiaan. Kertaus voi alkaa lyhyellä yrityksellä palauttaa keskeinen sisältö mieleen ja jatkua vain niihin kohtiin, jotka tarvitsevat työtä. Näin tuttuja sivuja ei tarvitse lukea joka kerta samalla tavalla alusta loppuun.
Esimerkiksi uuden käsitteen voi ensin opetella, selittää seuraavalla opiskelukerralla ilman muistiinpanoja ja myöhemmin käyttää soveltavassa tehtävässä. Tämä on suunnitteluesimerkki, ei kaikille sama aikataulu. Sopiva rytmi riippuu opittavasta asiasta, lähtötasosta ja käytettävissä olevasta ajasta.
Varaa kertaukselle paikka kalenterissa jo uuden asian opiskelun yhteydessä. Muuten se jää helposti siihen hetkeen, jolloin tentti on lähellä ja muita tehtäviä kasaantuu. Jos aikataulu ei toteudu, muokkaa sitä realistisemmaksi sen sijaan, että yrittäisit korvata kaiken yhdellä uuvuttavalla työrupeamalla.
Lue kysyen ja jäsennä omin sanoin
Ennen lukemista katso otsikot ja mieti, mihin kysymyksiin teksti vastaa. Lukemisen jälkeen kokeile selittää keskeinen ajatus omin sanoin. Jos pystyt vain toistamaan tekstin lauseita, tarkista, ymmärrätkö myös käsitteiden väliset suhteet.
Alleviivaus voi auttaa merkitsemään myöhemmin tarkistettavan kohdan, mutta pelkkä korostaminen ei vielä osoita oppimista. Muuta tärkeä kohta kysymykseksi, esimerkiksi ”miksi tämä tapahtuu?” tai ”miten tämä eroaa aiemmasta käsitteestä?”. Vastauksen tarkistaminen antaa enemmän tietoa osaamisesta kuin merkintöjen määrä.
Miellekartta sopii kokonaisuuden jäsentämiseen. Kirjoita nuolten yhteyteen, miten asiat liittyvät toisiinsa, älä vain sijoita sanoja paperille. Voit myös piirtää kartan muistista ja täydentää sitä materiaalin avulla. Tarkoitus ei ole tehdä mahdollisimman kaunista kuvaa, vaan selvittää omaa ymmärrystä.
Valitse menetelmä tehtävän, älä oppijatyyppileiman mukaan
Kuva, puhe, teksti ja käytännön tekeminen voivat täydentää toisiaan. Esimerkiksi rakenteen kuva auttaa eri tavoin kuin ääntämisen kuunteleminen tai työvaiheen harjoittelu. Esitystavan pitää palvella opittavaa asiaa ja olla opiskelijalle saavutettava.
Mieltymys kuuntelemiseen tai kuviin ei tarkoita, että olisit pysyvästi tietynlainen oppija tai että kaikki opetus pitäisi sovittaa yhteen aistikanavaan. Eri tilanteissa tarvitaan erilaisia välineitä. Tarvittavat saavutettavuusjärjestelyt ja yksilöllinen tuki ovat silti olennaisia, eivät pelkkiä mieltymyksiä.
Moniaistisuutta ei tarvitse lisätä vain sen itsensä vuoksi. Useat samanaikaiset ärsykkeet voivat viedä huomion pois olennaisesta. Kysy jokaisesta kuvasta, äänestä tai harjoituksesta, mitä se auttaa ymmärtämään, muistamaan tai tekemään.
Suunnittele työskentely niin, että aloittaminen on mahdollista
Listaa viikon tehtävät ja erota määräpäivä varsinaisista työvaiheista. Essee voi vaatia aiheen rajaamisen, lähteiden lukemisen, luonnoksen ja viimeistelyn. Pelkkä palautuspäivän merkitseminen ei varaa aikaa näille vaiheille.
Valitse seuraava konkreettinen teko: avaa tehtävänanto, kirjoita kolme kysymystä tai ratkaise ensimmäinen tehtävä. Jos aloittaminen tuntuu jatkuvasti vaikealta, selvitä syy. Onko tehtävä epäselvä, liian suuri, liian vaikea vai kilpaileeko sen kanssa jokin välttämätön velvollisuus?
Jaa työskentely sopivan mittaisiin jaksoihin ja pidä taukoja. Sama kellotettu rytmi ei sovi kaikkiin tehtäviin tai kaikille opiskelijoille. Seuraa, milloin huomio alkaa harhailla ja mitä tauko auttaa palauttamaan. Varaa kalenteriin myös ruokailu, lepo ja muu elämä, ei vain opiskelusuorituksia.
Tee ryhmäopiskelusta yhteistä ajattelua
Ryhmästä on hyötyä silloin, kun jäsenet osallistuvat ja joutuvat perustelemaan ajatuksiaan. Pelkkä samassa tilassa istuminen tai yhden opiskelijan ratkaisun kopioiminen ei vielä tee oppimisesta yhteistä. Sopikaa tavoite, valmistautuminen ja tapa tarkistaa epäselvät vastaukset.
Esimerkiksi matemaattista pulmaa voi ensin yrittää ratkaista yksin. Sen jälkeen jokainen selittää oman lähestymistapansa, ryhmä vertailee niitä ja tarkistaa ratkaisun. Lopuksi kukin kokeilee uutta vastaavaa tehtävää itsenäisesti. Näin ryhmän yhteinen vastaus ei peitä sitä, mitä kukin itse osaa.
Jakakaa puheenvuoroja ja antakaa tilaa keskeneräisille vastauksille. Jos ryhmässä jää toistuvasti sivuun tai työ jakautuu epätasaisesti, muuttakaa toimintatapaa. Ryhmätyö voi tukea opiskelua, mutta se vaatii myös sopimista ja aikaa.
Käytä projekteja ja teknologiaa tarkoituksenmukaisesti
Projekti tai ongelmanratkaisutehtävä voi auttaa yhdistämään tietoa käytäntöön. Määritelkää kuitenkin, mitä siinä harjoitellaan ja miten osaamista arvioidaan. Näyttävä lopputuote ei yksin kerro, ymmärtävätkö osallistujat sen taustalla olevat ratkaisut.
Simulaatiossa tai rooliharjoituksessa kannattaa varata aikaa myös jälkikeskustelulle. Mitä tapahtui, millaisia päätöksiä tehtiin ja mitä voisi kokeilla toisin? Kokemuksen läpikäynti auttaa liittämään tekemisen käsitteisiin, joita oli tarkoitus oppia.
Digitaalinen väline voi helpottaa harjoittelua, palautetta tai yhteistyötä. Sen hyöty riippuu siitä, mitä opiskelija tekee välineen avulla. Jos sovellus tuottaa vastauksen puolestasi, harjoittele myös selittämään ja tarkistamaan se itse. Noudata oppilaitoksen tehtäväkohtaisia ohjeita apuvälineiden käytöstä.
Arvioi osaamista suorituksen, ei tuttuuden tunteen perusteella
Teksti voi tuntua tutulta, vaikka sen sisältöä olisi vaikea selittää ilman mallia. Testaa siksi osaamista tehtävällä, joka vastaa tavoitetta: ratkaise, perustele, vertaile tai sovella. Merkitse muistiin sekä onnistuneet kohdat että ne, joihin tarvitset apua.
Portfoliossa voit säilyttää työn eri versioita ja kuvata, mitä niiden välillä muuttui. Vertaispalautteessa keskity sovittuihin kriteereihin: mikä on jo selkeää ja mikä vaatii perustelua? Palaute työstä ei ole arvio ihmisen arvosta tai pysyvistä kyvyistä.
Käytä havaintoja seuraavan opiskelukerran suunnitteluun. Jos virhe johtuu käsitteen väärinymmärryksestä, samaa tehtävää ei kannata vain toistaa nopeammin. Palaa käsitteeseen, pyydä selitys tai kokeile toisenlaista esimerkkiä ja tarkista ymmärrys uudelleen.
Motivaatio ja jaksaminen eivät ole sama asia
Tavalliseen aloittamisen vaikeuteen voi auttaa pieni välitavoite, työn merkityksen selkiyttäminen tai yhdessä sovittu opiskeluaika. Onnistumisen huomaaminen ja itselle mielekäs tekeminen opiskelun jälkeen voivat myös tukea rytmiä. Lepoa ei kuitenkaan tarvitse ansaita täydellisellä suorituksella.
Jos väsymys pitkittyy, lepo ei virkistä tai opinnoista selviytyminen tuntuu jatkuvasti ylivoimaiselta, pelkkä tiukempi aikataulu ei välttämättä auta. Keskustele opettajan, opinto-ohjaajan, opiskeluhuollon tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa kuormituksesta ja tarvittavasta tuesta.
Myös epäselvät ohjeet, liian suuri työmäärä, saavutettavuuden puutteet tai oppimisen vaikeudet voivat edellyttää järjestelyjä. Niitä ei pidä tulkita automaattisesti motivaation puutteeksi. Tuen hakeminen on osa opiskelun suunnittelua, ei epäonnistumisen merkki.
Kokeile yhtä muutosta ja tarkista sen vaikutus
Valitse seuraavalle viikolle yksi käytäntö: esimerkiksi vastaat lukemisen jälkeen kolmeen kysymykseen ilman materiaalia tai varaat aiheen kertaukselle uuden ajan. Pidä muu suunnitelma riittävän yksinkertaisena, jotta huomaat, miten muutos vaikuttaa.
Viikon lopussa kysy, mitä osaat nyt tehdä paremmin, mikä jäi epäselväksi ja oliko työmäärä kohtuullinen. Jatka toimivaa tapaa, muokkaa huonosti sopivaa ja pyydä tarvittaessa ohjausta. Hyvä opiskelustrategia kehittyy tällä tavoin havaintojen perusteella, ei yhden kaikille sopivan niksin varassa.
