Hyvinvoinnin lähteet löytyvät harvoin yhdestä uudesta tavasta. Arkeen kuuluvat ruokailu, lepo, liikkuminen, ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen, mutta niiden toteuttaminen näyttää erilaiselta eri elämäntilanteissa. Tässä oppaassa tarkastellaan sekä omaa toimintaa että ympäristöä: mitä voit kokeilla itse, mitä kannattaa järjestää yhdessä ja missä ammattilaisen apu on tarpeen. Mukana on erikseen ikääntyneiden toimintakykyä ja ravitsemusta koskevia näkökulmia.
Kuvaa arjen ongelma ennen ratkaisun valintaa
Kun sanot haluavasi voida paremmin, mitä toivot pystyväsi tekemään? Yhdelle tärkeää on jaksaa tavata ystävää, toiselle saada ruokailu järjestymään työpäivänä ja kolmannelle selvitä kodin portaista. Näin eri toiveisiin ei kannata tarjota samaa valmista hyvinvointipakettia. Aloita kuvaamalla tavallinen tilanne mahdollisimman konkreettisesti.
Erota toisistaan havainto ja toive. Havainto voi olla, että lounas jäi kolmesti ostamatta, koska työpäivän aikana ei ollut mahdollisuutta käydä kaupassa. Toive on saada syöminen järjestymään. Ratkaisun arviointi helpottuu, kun tiedät, puuttuiko ruoka, ruokailupaikka vai mahdollisuus poistua tehtävästä.
Tarkastele myös sitä, kenen päätöstä muutos edellyttää. Yhteisen keittiön säilytystila, työvuoron järjestely tai läheisen kanssa jaettava asiointi eivät ratkea vain oman kalenterin merkinnällä. Kirjaa keskustelua varten, mitä käytännön järjestelyä tarvitset, älä pelkästään yleistä toivetta siitä, että muut huomioisivat jaksamisesi paremmin.
Oman tilanteen kuvaus voi sisältää ristiriitaisia asioita. Saatat pitää työstäsi ja silti tarvita siihen muutoksia, tai haluta seuraa mutta väsyä suuriin tilaisuuksiin. Valinnan ei tarvitse kertoa, millainen ihminen olet pysyvästi. Se kertoo, mikä sopii tähän tilanteeseen ja millaista arkea haluat rakentaa juuri nyt.
Selvitä, puuttuuko uniaikaa vai kykyä nukkua
Nukkumiselle varattu aika ja toteutunut uni ovat eri asioita. Jos ilta venyy toistuvasti tekemisen vuoksi, ensimmäinen kysymys on ajankäyttö. Unettomuudessa nukkuminen taas ei onnistu, vaikka siihen olisi hyvät olosuhteet. Terveyskirjasto erottaa nukahtamisen vaikeuden, yöllisen heräilyn ja unen heikon virkistävyyden toisistaan.
Säännöllinen unirytmi ja iltaan kasaantuvan kiireen vähentäminen ovat tavallisia omahoidon lähtökohtia. Tarkastele myös kofeiinin käyttöä sekä sitä, jatkuvatko työasiat vuoteessa. Kaikkia muutoksia ei tarvitse aloittaa kerralla, mutta yksittäisen huonon yön perusteella ei myöskään kannata päätellä, ettei mikään auta.
Uni-valvepäiväkirjaa voidaan käyttää unettomuuden arvioinnissa. Merkinnöissä voi kuvata nukkumisen ajankohtia ja päiväaikaista vointia. Vastaanotolla tällaiset tiedot kertovat eri asiasta kuin pelkkä sovelluksen antama kokonaispistemäärä. Kysy tarvittaessa ammattilaiselta, mitä tietoja juuri sinun tilanteessasi kannattaa seurata ja kuinka pitkään.
Hakeudu lääkärin arvioon, jos unettomuus vie äkillisesti yöunet kokonaan tai väsymys haittaa arkiaskareita tai työtä. Pitkittyneen unettomuushäiriön hoito voi vaatia muutakin kuin uusia iltarutiineja. Lääkkeettömät psykologiset menetelmät, erityisesti unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia, ovat keskeisiä hoitokeinoja. Hoito valitaan yksilöllisesti, eikä omia lääkkeitä muuteta tämän oppaan perusteella.

Tee ateriasta kokonaisuus, joka on mahdollista syödä
Ruokaviraston lautasmalli auttaa hahmottamaan aterian osia. Tavallisessa mallissa puolet lautasesta on kasviksia, neljännes perunaa tai viljalisäkettä ja neljännes esimerkiksi kalaa, kananmunaa tai palkokasveja sisältävää ruokaa. Täysjyväleipä pehmeine levitteineen sekä ateriaan sopiva juoma täydentävät kokonaisuutta. Annoksen koko on yksilöllinen.
Mallia voi soveltaa sekä kotiruokaan että valmisruokiin. Jos ostat esimerkiksi pääruoan valmiina, mieti, mitä siitä puuttuu, älä aloita koko aterian valmistamista uudelleen vain periaatteen vuoksi. Kasvislisäke, leipä tai muu täydentävä osa voi olla käytännöllisempi ratkaisu kuin kokonaan uusi ruokalista.
Ruokailun toteutuksessa auttaa kahden tutun vaihtoehdon vertailu. Jos toinen lounas edellyttää liettä ja toinen onnistuu työpaikan mikroaaltouunissa, niiden käyttötilanteet ovat erilaiset. Kirjaa ostoslistaan koko aterian ainekset ja tarkista, että käytössäsi ovat myös valmistamiseen tarvittavat välineet. Pelkkä hyvä resepti ei vielä tuo ruokaa pöytään.
Vegaaniseen lautasmalliin kuuluvat muun muassa palkokasvit ja täydennetty kasvijuoma. Kaikkien kasvipohjaisten tuotteiden koostumus ei ole sama, joten tarkista, minkä tuotteen olet valinnut. Sairauteen liittyvä ruokavalio tarvitsee omat ohjeensa. Lautasmalli on yleinen koostamisen apu, ei henkilökohtaisen ravitsemushoidon tai allergioiden arvioinnin korvaaja.
Palautumiselle tarvitaan tilaa myös työpäivässä
Työterveyslaitos muistuttaa, etteivät terveelliset elintavat yksin ratkaise työoloihin liittyviä pulmia. Liiallinen työmäärä, epäselvät vastuut ja jatkuvat keskeytykset voivat estää palautumista. Siksi asiaa kannattaa käsitellä myös työn suunnittelussa, eikä jättää kaikkea vapaa-ajalla tehtävien rentoutumisharjoitusten varaan.
Konkreettinen keskustelunaihe on, voiko ruokatauon pitää ilman työpuhelinta. Toinen on kokousten väli: seuraako etäpalaveri välittömästi toista vai jääkö väliin aikaa irrottautua tehtävästä? Yhteinen taukokäytäntö toimii eri tavalla kuin henkilökohtainen muistutus, jonka muut työn vaatimukset ohittavat joka päivä.
Kerro kuormituksesta esimerkin avulla. Jos kaksi tehtävää vaatii samanaikaista läsnäoloa, näytä päällekkäisyys ja kysy, kumpi asetetaan etusijalle tai kuka ottaa toisen. Näin keskustelussa voidaan tehdä työnjakoa koskeva päätös sen sijaan, että sinua vain kehotetaan suunnittelemaan aikasi paremmin.
Myös työyhteisön ilmapiirillä on merkitystä. Tauolle osallistuminen ei tunnu samalta paikassa, jossa joutuu varomaan nolatuksi tulemista. Työterveyslaitoksen ohjeissa turvallinen ilmapiiri, mukaan kutsuminen ja yhteiset toimintatavat kuuluvat palautumisen tukemiseen. Uudelta työntekijältä ei kannata odottaa, että hän tietää valmiiksi, milloin tauko pidetään tai onko siihen lupa liittyä.
Ota etäisyyttä itseä koskevaan ankaraan tulkintaan
Mielenterveystalo kuvaa ajatuksia mielen tapahtumiksi, joita ei tarvitse pitää suoraan tosiasioina. Esimerkiksi päätelmä omasta kelpaamattomuudesta voi tuntua vakuuttavalta, vaikka se ei ole tarkka kuva koko ihmisestä. Ajatusta vastaan väitteleminen ei aina auta; vaihtoehtona on huomata, mitä mielessä tapahtuu.
Jos huomaat ajattelevasi olevasi huono ystävä, voit sanoittaa asian ajatukseksi: huomaan, että arvioin itseäni nyt ankarasti. Tarkoitus ei ole poistaa tunnetta väkisin tai todistaa itseä erinomaiseksi. Pieni etäisyys voi jättää enemmän tilaa valita, mitä teet seuraavaksi.
Käytännön tilannetta voi tarkastella täsmällisesti. Yksi vastaamatta jäänyt viesti kertoo siitä, että viestiin ei ole vastattu. Sen perusteella ei tarvitse ratkaista koko ystävyyden arvoa. Voit palata viestiin, selittää viiveen tai kertoa, ettet juuri nyt pysty pitkään keskusteluun.
Mielenterveystalon harjoituksessa olennaista on myös toiminnan suunta: mitä tekisit, jos arvioiva ajatus ei ohjaisi kaikkea? Tätä kysymystä voi käyttää ilman, että jokainen kielteinen ajatus pitää ensin saada katoamaan. Jos harjoitus jää pelkäksi oman mielen jatkuvaksi tarkkailuksi, palaa käsillä olevaan konkreettiseen tilanteeseen ja siihen, mitä haluat siinä tehdä.
Itsemyötätuntoon mahtuu vastuun ottaminen
YTHS:n mukaan itsemyötätunto tarkoittaa ystävällistä suhtautumista itseen myös vastoinkäymisissä. Se ei tarkoita kaiken oikeuttamista. Ymmärtävä suhtautuminen ja rajojen asettaminen voivat kuulua samaan tilanteeseen: teon seuraukset tunnistetaan ilman, että ihminen määritellään kokonaan epäonnistumisensa perusteella.
Jos olet esimerkiksi luvannut liikaa ja joudut perumaan sovitun asian, voit sekä pahoitella toiselle aiheutunutta vaivaa että arvioida lupaustasi uudelleen. Itsensä sättiminen ei korvaa yhteydenottoa. Toisaalta vastuun ottaminen ei edellytä loputonta selitystä siitä, miksi et ansaitsisi lepoa tai apua.
YTHS ehdottaa oman suhtautumisen vertaamista siihen, miten kohtelisit hyvää ystävää. Mieti, mitä sanoisit henkilölle, joka yrittää mutta on nyt väsynyt. Voisitko käyttää yhtä asiallista ja välittävää sävyä myös itseesi? Tarkoitus on löytää käyttökelpoinen tapa käsitellä tilannetta, ei opetella itselle vierasta ylistyspuhetta.
Huomaa myös yritys ja tarpeen tunnistaminen, älä vain näkyvää lopputulosta. Vaikeasta keskustelusta poistuminen rauhallisesti tai avun pyytäminen voi jäädä ulospäin huomaamatta. Niitä ei tarvitse muuttaa kilpailuksi muiden saavutusten kanssa. Oman arvon sitominen pelkästään päivän aikaansaannoksiin jättää sairauden, levon ja keskeneräisyyden helposti kokonaan hyvän elämän ulkopuolelle.
Valitse rentoutumistapa oman kokemuksen perusteella
Rentoutuminen ei näytä kaikilla samalta. Mielenterveystalon ohjeessa vaihtoehtoja ovat sekä aktiivinen tekeminen että rauhallinen oleilu. Musiikin kuuntelu, lukeminen tai ystävän tapaaminen voivat sopia eri hetkiin. Valitse tekeminen sen mukaan, miltä se sinusta tuntuu, älä pelkästään sen perusteella, mitä muut kutsuvat rentouttavaksi.
Ohjattua harjoitusta kokeillessa voit ensin lukea sen kuvauksen. Kehon havainnointi, hengitykseen keskittyminen ja lihasten jännittämisen sekä rentouttamisen vuorottelu ovat erilaisia menetelmiä. Jos et halua keskittyä kehon tuntemuksiin, sinun ei tarvitse aloittaa juuri sellaisesta harjoituksesta.
Sallivassa hengityksen havainnoinnissa huomio kohdistuu siihen, miten hengitys kulkee. Tehtävänä ei ole arvostella omaa onnistumista. Mielenterveystalo korostaa myös, että harjoituksen saa keskeyttää, jos se tuntuu liian vaikealta tai häiritsevältä. Silmien sulkeminen on sen sallivissa harjoituksissa vaihtoehto, ei pakollinen suoritus.
Voit järjestää kokeilun niin, ettei siihen liity muita vaatimuksia: valitse rauhallinen paikka, kuuntele ohje ja jätä mahdollisuus lopettaa. Huomaa jälkeenpäin, haluatko palata samaan harjoitukseen vai kokeilla jotakin muuta. Epämiellyttävä kokemus ei velvoita jatkamaan menetelmää.
Selvitä, millaista yhteyttä kaipaat
Yksinäisyydessä kannattaa erottaa sosiaalinen verkosto ja läheisyyden kokemus. Mielenterveystalon mukaan sosiaalinen yksinäisyys liittyy riittämättömiin verkostoihin, emotionaalinen yksinäisyys puolestaan siihen, ettei ihmissuhteissa ole tarpeeksi merkityksellisyyttä ja läheisyyttä. Siksi täysi kalenteri ei yksin kerro, kokeeko ihminen tulevansa kohdatuksi.
Jos kaipaat yhteistä tekemistä, säännöllinen harrastus voi olla luonteva paikka tavata samoja ihmisiä. Jos taas tarvitset luottamuksellista keskustelua, suuri tapahtuma voi vastata tarpeeseen huonosti. Mieti, puuttuuko arjesta seura, kuuntelija, yhdessä tekeminen vai mahdollisuus puhua jostakin tietystä asiasta.
Yhteydenoton voi tehdä pienesti ja täsmällisesti. Ehdota esimerkiksi puhelua tai yhteistä kahvia sen sijaan, että odotat täydellistä hetkeä pitkälle tapaamiselle. Kysy myös toisen toivetta. Sama viikoittainen ryhmä voi yhdelle olla odotettu kohtaaminen ja toiselle liian suuri sosiaalinen ponnistus.
Läheisen yksinäisyyttä ei kannata selittää pois luettelemalla hänen tuttaviaan. Kuuntele, mitä hän tarkoittaa yksinäisyydellä, ja kysy, millainen yhteys hänestä puuttuu. Mielenterveystalon mukaan pelkkä näkökulman muuttaminen ei yleensä riitä, vaan myös toiminnassa tarvitaan muutoksia. Apua saa hakea, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä tai eläisit parisuhteessa.
Helpota keskusteluun osallistumista myös käytännössä
Kuuloliiton mukaan kuuloesteettömyyteen kuuluvat taustamelun vähäisyys, hyvä akustiikka, sopivat äänensiirtojärjestelmät ja myös visuaalisessa muodossa saatava tieto. Keskustelusta sivuun jääminen voi siis liittyä tilaan ja puhetapaan. Pelkkä kutsu mukaan ei vielä varmista, että osallistuja pystyy seuraamaan puhetta.
Kiinnitä keskustelukumppanin huomio ennen kuin aloitat ja puhu häntä kohti. Selkeä, rauhallinen puhe auttaa erottamaan sanat. Voimakas valo puhujan takana voi vaikeuttaa suun liikkeiden näkemistä, vaikka huone tuntuisi muuten valoisalta. Paikkojen vaihtaminen voi olla helpompi ratkaisu kuin saman lauseen toistaminen yhä kovempaa.
Ryhmätilanteessa voit kysyä etukäteen, millaiset järjestelyt helpottaisivat osallistumista. Kirjallinen asialista, keskeisten päätösten näkyminen ja sovittu puheenvuorokäytäntö voivat tehdä tilannetta selkeämmäksi. Kysy henkilön omaa toivetta sen sijaan, että päätät hänen puolestaan, tarvitseeko hän apua tai mitä apua hän haluaa.
Jos tilassa on äänensiirtojärjestelmä, sen olemassaolo kannattaa selvittää käytännössä eikä tyytyä yleiseen mainintaan esteettömyydestä. Kuuloliitto kuvaa järjestelmiä, jotka välittävät äänen suoraan kuulokojeeseen tai lisälaitteeseen. Käyttö edellyttää tilanteeseen ja laitteisiin sopivaa ratkaisua. Sopikaa järjestäjän kanssa, keneltä saa opastuksen ja miten puhe välitetään myös yleisön kysymyksistä.
Kuuloliitto luettelee äänensiirtoratkaisuiksi esimerkiksi induktiosilmukan sekä infrapuna- ja radiotaajuusjärjestelmät. Niiden nimet eivät tarkoita keskenään samaa laitetta. Kysy siksi käytössä olevan järjestelmän nimi, älä vain sitä, onko tilassa kuuluvuutta parantavaa tekniikkaa.
Liikkumisen suositus auttaa ikääntyneen kokonaisuuden arvioinnissa
Yli 65-vuotiaiden liikkumisen suosituksessa lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta harjoitetaan ainakin kahdesti viikossa. Reippaan liikkumisen viikkotavoite on kaksi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia tai rasittavan tunti ja viisitoista minuuttia. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat kevyt liikuskelu, paikallaanolon tauottaminen ja riittävä uni.
Suositus kuvaa kokonaisuutta, ei kaikille samanlaista aloitusohjelmaa. UKK-instituutin ammattilaisille tarkoitetussa lomakeohjeessa huomioidaan esimerkiksi lääkitys, kipu, fyysiset rajoitteet ja elämäntilanne. Tarvittaessa harjoittelua suunnitellaan yhdessä ammattilaisen kanssa. Sopivaa kuormitusta ei voi päätellä vain iästä tai ryhmän nimestä.
Liikkumisen kirjaamisessa laji, toistuvuus ja kesto kertovat eri asioista. Voima- ja tasapainoharjoittelusta tarkastellaan harjoittelukertoja, reippaasta ja rasittavasta liikkumisesta myös viikoittaista aikaa. Tavallinen asiointikävely ja ohjattu harjoitus voivat näkyä samassa seurannassa omilla nimillään, jolloin kokonaisuus ei jää pelkkien kuntosalimerkintöjen varaan.
Jos vertailet ryhmiä, kysy käytännön toteutuksesta: tehdäänkö liikkeet seisten vai myös istuen, miten ohjaaja huomioi erilaiset lähtötasot ja onko ensikertalaiselle aikaa opastukseen? Kuvaus rauhallisesta tunnista ei vielä kerro, miten juuri sinun tarvitsemasi soveltaminen onnistuu. Näihin kysymyksiin ryhmän järjestäjä pystyy vastaamaan paremmin kuin yleinen tuntinimike.
Ikääntyessä ruokahalun muutos ansaitsee huomiota
Ruokavirasto korostaa ikääntyneen energiantarpeen yksilöllisyyttä. Jos syödyn ruoan määrä pienenee, proteiinin, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi jäädä riittämättömäksi. Siksi ruokahalun heikkenemistä ei kannata ratkaista vain pienentämällä annosta entisestään tai rajoittamalla ruokavaliota varmuuden vuoksi.
Selvitä käytännön esteet. Onko ruoan ostaminen hankalaa, jääkö pakkaus avaamatta vai tuntuuko aterian valmistaminen liian työläältä? Valmiiksi tehty ruoka ei auta, jos sitä ei saada nostettua jääkaapista tai lämmitettyä. Läheisen kanssa voi käydä koko aterian toteutumisen läpi ostamisesta syömiseen asti.
Ruokaviraston ohjeessa painotetaan riittävää energiaa, proteiinia ja monipuolisuutta. Sairastuessa vajaaravitsemuksen riski voi kasvaa nopeasti myös aiemmin hyväkuntoisella iäkkäällä. Jos syöminen vähenee, paino laskee tahattomasti tai ruokailu vaikeutuu, pyydä terveydenhuollosta ravitsemustilan arviointia ja tilanteeseen sopivia ohjeita.
Kysy, mitkä ruoat maistuvat ja millainen aterian ajankohta toimii, ennen kuin täytät jääkaapin omilla suosikeillasi. Sovittu toimitusmäärä kannattaa tarkistaa myöhemmin: jääkö ruokaa jatkuvasti syömättä vai loppuuko se kesken? Havainto auttaa muuttamaan järjestelyä. Tieto ruoan toimittamisesta ei vielä kerro, tuliko se syödyksi.
Koti voi tukea liikkumista eikä vain rajoittaa sitä
UKK-instituutti ohjaa tarkastelemaan kodin kulkureittejä, valaistusta ja kalusteita kaatumisten ehkäisyssä. Tavarat ja johdot kulkureitillä, liukuvat matot sekä hankalasti tavoitettavat käyttöesineet ovat konkreettisia tarkistuskohteita. Kodin turvallisuuden tarkistuslistan voi käydä läpi myös läheisen tai ammattilaisen kanssa.
Aloita reitistä, jota käytetään päivittäin. Mahtuuko siitä kulkemaan tarvittavan apuvälineen kanssa? Löytyykö valokatkaisin ennen pimeään tilaan siirtymistä? Sijoita tavarat niin, ettei niitä tarvitse kurotella tai kiivetä hakemaan. Usein käytetyn kupin siirtäminen alemmalle hyllylle voi olla tarkoituksenmukaisempaa kuin uuden säilytyskalusteen hankkiminen.
Apuvälineen pitää olla käyttäjälle sopivaksi säädetty ja saatavilla. Myös tukea antavan kalusteen paikallaan pysyminen on tärkeää. Tarvittavia muutostöitä tai tukiratkaisuja ei pidä korvata sattumanvaraisilla virityksillä. Kysy soveltuvasta ratkaisusta ammattilaiselta, jos et tiedä, miten tuki voidaan toteuttaa turvallisesti.
Kaatumisen jälkeen selvitetään myös tapahtuman syitä. Taustalla voi olla ympäristön lisäksi esimerkiksi huimausta, tasapainon ongelmia tai kiirehtimistä. Maton poistaminen ei siten välttämättä ratkaise koko tilannetta. Kerro arviointia varten, missä ja miten kaatuminen tapahtui ja oliko samantapaisia tilanteita ollut aiemmin.
Merkitykselliseen tekemiseen kuuluu muutakin kuin suoritus
Taikusydän kuvaa kulttuurihyvinvoinnin lähtökohdaksi ihmisen oman taide- ja kulttuurisuhteen. Siihen voi kuulua arjen kulttuuria, harrastamista, taiteen kokemista ja ympäristöjen taidetta. Mielekäs tekeminen ei siis edellytä, että ryhdyt uuden alan tavoitteelliseksi harrastajaksi tai tuotat jotakin muiden arvioitavaksi.
Voit lähestyä samaa aihetta eri tavoin. Musiikkia voi kuunnella keskittyen yhteen teokseen, laulaa tutun laulun tai tutustua sen taustaan. Kuvan äärellä voit huomata, mihin katse hakeutuu, ilman että sinun pitää osata nimetä taidesuuntaa. Oma kiinnostus saa ratkaista, haluatko syventää tekemistä vai jättää kokemuksen tähän.
Myös tekijän ja kokijan roolit voivat vaihdella. Jos käsillä tekeminen kiinnostaa mutta pitkän kurssin aloittaminen tuntuu suurelta päätökseltä, tutustu ensin yksittäiseen työpajaan. Selvitä, vaaditaanko aiempaa osaamista ja kuuluvatko välineet osallistumiseen. Näin päätös perustuu toiminnan todelliseen sisältöön eikä pelkkään houkuttelevaan nimeen.
Taide voi herättää iloa, mutta myös surua, ristiriitaa tai kiinnostusta vaikeisiin aiheisiin. Kaikkea kokemusta ei tarvitse pisteyttää välittömän mielialan mukaan. Tässä tarkoitetaan omaehtoista kulttuuriin osallistumista, ei yksilöllistä hoitomenetelmää. Sinulle merkityksellinen teos tai tekeminen saa olla arvokas ilman lupausta tietyn oireen poistumisesta.
Raha-asioiden selkiyttäminen voi olla tarpeellinen ensimmäinen askel
Takuusäätiö neuvoo aloittamaan budjetoinnin todellisista tuloista ja menoista. Rahaa varataan ensin välttämättömiin asioihin, kuten asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Hyvinvointiin markkinoitu palvelu ei saa automaattisesti etusijaa vain siksi, että se lupaa parantaa jaksamista tai auttaa elämäntapamuutoksessa.
Erottele säännölliset ja harvemmin tulevat menot. Kuukausimaksun rinnalla voivat olla matkat, välineet ja satunnaiset lisämaksut. Jos vertailet kahta harrastusta, laske sama ajanjakso molemmille. Kymmenen käyntikerran kortti ja jatkuva kuukausijäsenyys eivät ole suoraan sama tuote, vaikka mainoksessa näkyisi samansuuruinen hinta.
Takuusäätiö ehdottaa myös maksuttoman tekemisen kirjaamista näkyviin. Omalla listallasi voi olla esimerkiksi kirjastokäynti, jos siitä ei synny sinulle erillisiä kustannuksia. Tämä ei muuta niukkaa budjettia suuremmaksi, mutta auttaa erottamaan mielekkään tekemisen pelkästä ostamisesta. Selvitä aina myös mahdolliset matka- ja materiaalikulut.
Budjetti on käyttökelpoinen, kun sitä verrataan toteutuneeseen rahankäyttöön. Jos menot ylittävät arvion, selvitä ensin, puuttuiko laskelmasta jokin välttämätön meno. Tavoite ei ole tehdä paperille summaa, joka näyttää hyvältä mutta ei vastaa elämää. Maksuvaikeuksissa tarvitaan tarvittaessa neuvontaa ja järjestelyjä, ei uutta maksullista hyvinvointisitoumusta.
Hae tukea ennen kuin arki käy mahdottomaksi
Mielenterveystalon mukaan apua kannattaa hakea, jos kuormitus pitkittyy tai toimintakyky heikkenee selvästi. Sinun ei tarvitse tietää diagnoosia tai oikeaa hoitomuotoa etukäteen. Yhteydenotto oman alueen terveyspalveluihin on yksi lähtökohta; työterveyden palvelujen laajuus riippuu työnantajan järjestämästä kokonaisuudesta.
Kuvaa yhteydenotossa, mikä on muuttunut, kuinka pitkään tilanne on jatkunut ja miten se vaikuttaa arkeen. Esimerkiksi työtehtävistä selviytyminen, asioinnin onnistuminen ja yhteydenpito läheisiin kertovat konkreettisesti toimintakyvystä. Lyhyt muistilista voi auttaa vastaanotolla, mutta täydellistä selostusta ei tarvitse valmistella ennen avun pyytämistä.

Sosiaalipalveluihin voi ottaa yhteyttä myös silloin, kun pulma koskee toimeentuloa, asumista, hoivavastuuta tai kotona pärjäämistä. Palvelun tarkkaa nimeä ei tarvitse itse ratkaista. Kerro, mihin tarvitset tukea, ja pyydä ohjausta. Hyvinvoinnin vaikeus ei aina ole ensisijaisesti elämäntapakysymys.
Omahoito-ohjelma ja nettiterapia ovat eri palveluja: Mielenterveystalon nettiterapiaan tarvitaan lääkärin lähete, ja siihen kuuluu terapeutin tuki. Akuutissa hengenvaarassa soita 112. Muussa kiireellisessä tilanteessa hakeudu päivystykselliseen arvioon. Tavallisen ajanvarauksen tai verkkoharjoitusten varaan ei pidä jäädä, jos oma tai toisen turvallisuus on välittömästi uhattuna.