Apinalaatikko
Henkilökohtainen kehitys voi alkaa omien ajatusten, tunteiden, tarpeiden ja toimintatapojen ymmärtämisestä. Tätä ymmärrystä kutsutaan itsetuntemukseksi. Se ei ole testi, jonka läpäisemisen jälkeen tietäisit itsestäsi kaiken. Käsitys itsestä tarkentuu kokemusten, palautteen ja muuttuvien elämäntilanteiden mukana.
Hyödyllinen itsetutkiskelu auttaa tekemään arjessa jotakin toisin: tunnistamaan kuormituksen ajoissa, pyytämään apua tai valitsemaan tavoitteen, joka tuntuu omalta. Tarkoitus ei ole löytää jokaisesta reaktiosta virhettä eikä muuttaa itseään jatkuvasti tehokkaammaksi. Tässä oppaassa pohdinta yhdistetään pieniin käytännön kokeiluihin.
Erota itsetuntemus, itsetunto ja itsensä johtaminen
Itsetuntemus vastaa esimerkiksi kysymykseen, miten toimin kiireessä ja mitä silloin tarvitsen. Itsetunto liittyy siihen, miten arvostan itseäni. Itsensä johtaminen puolestaan tarkoittaa tässä oman toiminnan suunnittelua, valintojen tekemistä ja niiden arviointia. Käsitteet liittyvät toisiinsa, mutta eivät tarkoita samaa asiaa.
Voit tuntea jonkin heikkoutesi tarkasti ja silti suhtautua itseesi kohtuuttoman ankarasti. Toisaalta itsensä arvostaminen ei edellytä kaikkien toimintatapojen hyväksymistä muuttumattomina. Tavoitteena on realistinen ja samalla myötätuntoinen käsitys itsestä: jokin taito voi vaatia harjoittelua ilman, että ihmisarvosi olisi arvioitavana.
MIELI ry:n Itsetuntemus ja itsetunto -aineisto tarjoaa lähtökohtia omien tarpeiden, vahvuuksien ja arvojen tarkasteluun. Pohdinta voi tukea hyvinvointia, mutta yksittäinen harjoitus ei lupaa tiettyä mielialaa, työmenestystä tai ongelmien ratkeamista.
Aloita yhdestä tavallisesta tilanteesta
Valitse tapahtuma, joka jäi mieleesi mutta jonka tarkastelu tuntuu tällä hetkellä mahdolliselta. Se voi olla esimerkiksi keskeytys työssä, onnistunut keskustelu tai päätös, jota lykkäsit. Kaikkein raskaimmasta elämänkokemuksesta ei tarvitse aloittaa.
Kirjaa ensin, mitä tapahtui. Erota havainto tulkinnasta: toinen vastasi viestiin seuraavana päivänä on havainto, kun taas hän ei välitä minusta on tulkinta. Tulkinta voi tuntua vakuuttavalta, mutta sen rinnalla voi olla muitakin selityksiä.
Pohdi sitten, mitä tunsit, ajattelit ja teit. Mitä olisit tarvinnut tilanteessa? Huomioi myös olosuhteet, kuten kiire, väsymys tai epäselvä tehtävä. Näin tarkastelu ei typisty pysyväksi leimaksi siitä, millainen ihminen olet.
Tunteen tunnistaminen ei velvoita toimimaan sen mukaan
Tunne voi auttaa huomaamaan, että jokin asia on sinulle tärkeä. Ärtymys voi liittyä esimerkiksi keskeytykseen tai rajojen ylittymiseen, mutta tunnetta ei kannata pitää yksin varmana selityksenä tilanteelle. Sama tunne voi syntyä eri syistä eri päivinä.
Jos huomaat reagoivasi nopeasti, voit mahdollisuuksien mukaan ottaa hetken ennen vastaamista. Nimeä mielessäsi tunne ja mieti, mitä haluat keskustelulla saavuttaa. Joskus hyödyllisin seuraava teko on tarkentava kysymys, joskus tauko tai oman rajan ilmaiseminen.
Tunteiden käsittely ei tarkoita niiden poistamista tai pakotettua myönteisyyttä. Myös pettymys ja epävarmuus kuuluvat elämään. Olennaista on etsiä tapoja toimia niin, ettei oma tai toisen turvallisuus vaarannu.
Muuta arvot näkyviksi valinnoiksi
Arvo voi olla esimerkiksi läheisyys, oppiminen, oikeudenmukaisuus tai itsenäisyys. Pelkkä sana ei kuitenkaan kerro, mitä se merkitsee sinun arjessasi. Kysy, millaisessa pienessä teossa arvo näkyisi tällä viikolla.
Jos arvostat läheisiä ihmissuhteita, teko voi olla rauhallisen yhteisen hetken sopiminen. Jos oppiminen on tärkeää, se voi tarkoittaa yhden uuden työvaiheen harjoittelua. Esimerkit eivät ole suorituslista, vaan tapa yhdistää abstrakti tavoite toteuttamiskelpoiseen toimintaan.
Arvot voivat myös olla ristiriidassa keskenään. Työhön panostaminen ja palautuminen kilpailevat joskus samasta ajasta. Ratkaisu ei aina löydy valitsemalla toinen pysyvästi pois, vaan tekemällä tietoinen rajaus tämänhetkiseen tilanteeseen.
Tunnista vahvuudet konkreettisista esimerkeistä
Vahvuuden nimeäminen helpottuu, kun liität siihen tilanteen. Sen sijaan, että arvioisit olevasi hyvä tai huono yhteistyössä, mieti, missä yhteistyö sujui ja mitä itse teit. Kuuntelitko, jäsensitkö tehtävää vai huomasitko epäselvän vastuunjaon?
Sama toimintatapa ei auta kaikkialla. Huolellisuus voi tukea laatua, mutta liian pitkä viimeistely voi viivyttää valmistumista. Itsetuntemukseen kuuluu sen huomaaminen, milloin tuttu vahvuus tarvitsee rinnalleen toisenlaista toimintaa.
Kehityskohteen voi muotoilla harjoiteltavaksi taidoksi. Olen huono puhumaan on laaja arvio; haluan harjoitella yhden perustellun kysymyksen esittämistä kokouksessa on rajatumpi tavoite. Jälkimmäisen toteutumista on myös helpompi arvioida.
Pyydä palautetta, jota voit käyttää
Palautetta kannattaa pyytää yhdestä tilanteesta tai toimintatavasta. Kysymys siitä, oliko ohjeesi ymmärrettävä, tuottaa usein käyttökelpoisempaa tietoa kuin yleinen pyyntö arvioida persoonaasi. Voit pyytää esimerkin siitä, mikä auttoi ja mikä jäi epäselväksi.
Toisen näkökulma ei ole koko totuus sinusta. Kuuntele palaute, kysy tarvittaessa tarkennus ja vertaa sitä omiin havaintoihisi. Yksittäisestä kommentista ei tarvitse rakentaa pysyvää määritelmää itselle.
Palautteen hyödyntäminen ei myöskään tarkoita kaiken hyväksymistä. Epäasiallinen kohtelu ei muutu rakentavaksi palautteeksi siksi, että sitä kutsutaan rehellisyydeksi. Oman toiminnan tarkastelu ja oikeus asialliseen kohteluun voivat olla olemassa yhtä aikaa.
Suhtaudu persoonallisuustesteihin keskustelun välineinä
Itsetuntemustestit voivat tarjota kysymyksiä, joita et muuten tulisi ajatelleeksi. Niiden laatu, tausta ja tarkoitus kuitenkin vaihtelevat. Selvitä, mitä testi väittää mittaavansa ja mihin tulkinta perustuu ennen kuin annat tulokselle paljon painoa.
Tulos ei ole diagnoosi eikä lopullinen selitys toiminnallesi. Mieti, missä kuvauksen piirteet sopivat kokemuksiisi ja missä eivät. Älä rajaa uusia tehtäviä tai ihmissuhteita pois vain siksi, että verkkotesti sijoitti sinut tiettyyn tyyppiin.
Työpaikalla käytettävästä työkalusta voi kysyä myös, kuka näkee vastaukset ja mihin niitä käytetään. Keskustelun tueksi tarkoitettu harjoitus ja henkilöstöpäätösten arviointimenetelmä ovat eri asioita. Pelkkä tuttu nimi ei osoita työkalun soveltuvan kaikkiin käyttötarkoituksiin.
Rajat ovat osa itsensä arvostamista
Oman tarpeen tunnistaminen on eri asia kuin sen ilmaiseminen toiselle. Harjoittele rajaa mahdollisimman konkreettisessa muodossa: mitä pystyt tekemään, mihin mennessä ja mitä et voi luvata? Selkeä rajaus auttaa toista ymmärtämään tilannetta paremmin kuin pitkään kertynyt epämääräinen tyytymättömyys.
Rajan asettaminen ei takaa, että toinen pitää siitä. Voit silti pyrkiä asialliseen ilmaisuun ja kuunnella yhteisen ratkaisun mahdollisuuksia. Kaikista tarpeista ei tarvitse neuvotella samalla tavoin, etenkin jos kyse on turvallisuudesta tai epäasiallisesta kohtelusta.
Itsemyötätunto näkyy myös siinä, miten puhut itsellesi epäonnistumisen jälkeen. Tarkastele tekoa ja sen seurauksia ilman, että tuomitset koko itsesi. Vastuun ottaminen ja lempeys eivät sulje toisiaan pois.
Itsensä johtaminen ei korvaa toimivaa työympäristöä
Työssä itsetuntemus voi auttaa tunnistamaan keskittymistä tukevia tapoja, palautumisen tarvetta ja tilanteita, joissa tarvitset selkeämpää ohjausta. Käytännön keinoja ovat tehtävien rajaaminen, tärkeysjärjestyksestä sopiminen ja avun pyytäminen ennen kuin aikataulu käy mahdottomaksi.
Kaikki kuormitus ei kuitenkaan johdu omasta ajankäytöstä. Liian suuri työmäärä, ristiriitaiset tavoitteet ja puutteelliset resurssit vaativat myös työn järjestelyihin liittyviä ratkaisuja. Niitä ei pidä siirtää yksin työntekijän itsetuntemusharjoituksilla hoidettaviksi.
John Maxwell käsittelee itsetietoista johtajuutta vuoden 2021 The Self-Aware Leader -podcastissa. Johtamisnäkökulmassa keskeistä on huomata myös oman toiminnan vaikutus muihin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sen kysymistä, jääkö kokouksessa tilaa muiden ajatuksille, ei vain oman tavoitteen kirkastamista.
Kokeile yhtä pientä muutosta
Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä huomioidaan tavoitteet, käytettävissä olevat voimavarat ja jo toimivat toimintatavat. Ongelman tunnistaminen on tärkeää, mutta tarkastelu voi edetä myös kysymykseen siitä, milloin tilanne on ollut hieman helpompi.
Esimerkiksi jatkuvasti keskeytyvässä työpäivässä voit kokeilla yhden rajatun tehtävän tekemistä sovittuna rauhallisena aikana. Kokeilu edellyttää, että järjestely sopii työn vaatimuksiin ja yhteisiin käytäntöihin. Tarkoitus ei ole luvata parempaa keskittymistä kaikissa oloissa, vaan selvittää, auttaako muutos juuri tässä tilanteessa.
Päätä etukäteen, mistä huomaat kokeilun hyödyllisyyden. Valmistuiko tehtävä, selkiytyikö yhteistyö tai jäikö tarpeellinen tauko pitämättä? Jos muutos ei auta, pienennä sitä tai etsi toinen keino. Kokeilun epäonnistuminen ei ole sama asia kuin oma epäonnistumisesi.
Anna pohdinnalle rajat ja hae tarvittaessa tukea
Itsensä tarkastelun ei tarvitse jatkua koko päivää. Voit kirjata yhden havainnon ja palata sen jälkeen tavallisiin tekemisiin. Hyödyllinen pohdinta voi selkeyttää seuraavaa askelta; samaa syyttävää ajatusta toistava vatvominen ei välttämättä tuo uutta ymmärrystä.
Menneitä kokemuksia saa tarkastella omaan tahtiin. Raskaita muistoja ei tarvitse käsitellä yksin tai pakottaa esiin harjoituksen vuoksi. Jos pohdinta lisää voimakkaasti ahdistusta tai vaikeudet haittaavat arkea pitkään, tukea voi hakea terveydenhuollosta.
Valmennus, mentorointi ja terapia eivät ole keskenään sama palvelu. Selvitä tuen tarjoajan koulutus, työskentelyn tavoite ja sen rajat. Tavallinen itsetuntemusharjoitus ei korvaa tarvitsemiasi tutkimuksia tai hoitoa.
Arvioi muutosta arjen perusteella
Itsetuntemuksen kehittymistä ei tarvitse mitata sillä, kuinka paljon olet kirjoittanut itsestäsi tai kuinka monta testiä olet tehnyt. Hyödyllisempi kysymys voi olla, tunnistatko jonkin tarpeen aiemmin tai osaatko ilmaista pyynnön hieman selvemmin kuin ennen.
Palaa yhteen havaintoon sopivan ajan kuluttua. Mikä muuttui, mikä ei ja mitä olosuhteissa tapahtui? Tavoitetta saa tarkistaa, jos se ei enää vastaa omia arvoja tai käytettävissä olevia voimavaroja.
Itsetuntemus ei edellytä valmista vastausta siihen, kuka olet. Riittää, että opit huomaamaan jotakin olennaista ja käytät havaintoa harkittuun seuraavaan valintaan. Myös lepo, avun vastaanottaminen ja keskeneräisyyden salliminen voivat olla tällaisia valintoja.
