Apinalaatikko
Suomalaiset kansanperinnesoittimet tarjoavat monta reittiä musiikkiin: kanteleen näppäilyyn, jouhikon karheaan sointiin, viulun tanssilliseen rytmiin tai paimensoittimien ääniin. Niihin voi tutustua kuuntelemalla, katsomalla soittajan työskentelyä tai kokeilemalla itse. Aikaisempaa soittoharrastusta ei tarvita kiinnostuksen lähtökohdaksi.
Perinnemusiikki ei ole yksi muuttumaton ääni eikä koko kansan yhteinen maku. Sen taustalla on paikallisia tapoja, eri yhteisöjä, tekijöitä ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Tämä opas auttaa erottamaan soittimia ja perinnelajeja sekä suunnittelemaan ensimmäisen kuuntelu- tai soittokokeilun.
Soitin, ohjelmisto ja soittotapa ovat eri asioita
Kansansoitin voi tarkoittaa perinteeseen liittyvää soitinta, mutta sen nimi ei vielä kerro, millaista musiikkia sillä soitetaan. Kanteleella voi esittää vanhoja sävelmiä, uutta sävellettyä musiikkia tai kokeellista ääntä. Viulu puolestaan kuuluu sekä kansanmusiikkiin että moniin muihin musiikinlajeihin.
Kun kuulet sanan perinneviulu, kyse ei välttämättä ole erillisestä soitinrakenteesta. Huomio kohdistuu usein ohjelmistoon, jousitukseen, rytmiin ja paikalliseen soittotapaan. Samoin perinteinen sävelmä voi saada hyvin erilaisen ilmeen, kun esittäjä vaihtuu tai siihen lisätään säestys.
Hyvä ensimmäinen kysymys on siksi: kuka soittaa, mitä ja mistä on oppinut sävelmän? Soittimen materiaali ja ikä ovat kiinnostavia, mutta musiikin merkitys ei löydy yksin esineestä. Myös esitystilanne ja kuulijoiden osallistuminen kuuluvat kokonaisuuteen.
Kantele: näppäilyn sävyjä ja erilaisia soitinmalleja
Kantele on näppäiltävä kielisoitin. Pienkantele ja suurikokoinen konserttikantele eroavat toisistaan muun muassa kielimäärän ja käyttömahdollisuuksien osalta. Yhden mallin tekniikkaa tai viritysohjetta ei siis kannata siirtää sellaisenaan kaikkiin kanteleisiin.
Kuunnellessa voit erottaa yksittäisen kielen helähdyksen ja äänten yhteisen soinnin. Katso myös, miten soittaja näppäilee ja vaimentaa kieliä. Soiton ilme voi muuttua paljon, vaikka säveliä olisi vähän. Aloittelijalle muutaman sävelen rauhallinen kokeilu voi avata tämän paremmin kuin kiire kokonaisen kappaleen läpi.
Kanteleella on tunnettu asema Kalevalassa, mutta eepoksen myyttinen kertomus ei ole soitinrakennuksen historiallinen ohje. Kanteleen kulttuurinen merkitys ja todellisten soittimien tutkimus ovat kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa.
Jouhikko: jousella syntyvä, omaleimainen ääni
Jouhikko eli jouhikannel on lyyran sukuinen jousella soitettava kielisoitin. Sen sointiin liittyvä karheus on eri asia kuin huonosti toimiva soitin. Kun vertaat esityksiä, kuuntele melodian lisäksi äänen jatkuvuutta ja sitä, miten jousen liike muotoilee sävelten alkua ja loppua.
Jouhikko ei ole vain pieni viulu, joten viulunsoiton otteita ei pidä olettaa sellaisinaan sopiviksi. Opettajan tai kokeneen soittajan esimerkki auttaa löytämään soittimelle sopivan asennon ja äänenmuodostuksen. Soitintyypin eri versiot voivat myös erota toisistaan.
Vanha soitinperinne ei sulje pois uutta musiikkia. Jouhikon ääntä käytetään myös nykyisissä kokoonpanoissa ja sähköisesti muokattuna. Tällainen tulkinta voi olla kiinnostava omana teoksenaan ilman väitettä siitä, että se toistaisi tarkasti jonkin kaukaisen aikakauden äänimaiseman.
Paimensoittimet liittyvät myös työn ja ympäristön historiaan
Perinteisiin paimensoittimiin kuuluu erilaisia torvia ja pillejä. Niiden yhteydessä on hyödyllistä tarkastella sekä ääntä että käyttötarkoitusta: soitin on voinut liittyä muuhunkin kuin nykyisen kaltaiseen konserttiesitykseen. Materiaalit ja valmistustavat ovat vaihdelleet.
Kuuntelussa voi kiinnittää huomiota siihen, millaisia säveliä soittimesta saadaan ja miten puhallus vaikuttaa ääneen. Kaikki putken tai torven näköiset soittimet eivät toimi samalla tavalla. Jos haluat kokeilla, pyydä ohje juuri kyseiselle soittimelle ja huolehdi yhteiskäytössä hygieniasta.
Viulu ja harmonikka tuovat esiin tanssin rytmin
Pelimannimusiikissa viulu on ollut tärkeä melodiasoitin, ja harmonikka kuuluu sekin moniin kokoonpanoihin. Tanssimusiikissa olennaista ei ole vain sävelten oikea järjestys, vaan myös painotus, fraseeraus ja yhteinen pulssi. Polkka, polska, valssi ja masurkka eivät ole keskenään sama rytminen ilmiö.
Kaustislainen viulunsoitto ja siihen liittyvät käytännöt lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2021. Tunnustus koskee elävää perinnettä, ei pelkkää soitinesinettä. Unescon kuvauksessa korostuvat korvakuulolta oppiminen, tanssillinen rytmi ja soiton merkitys eri-ikäisten ihmisten yhteydelle.
Voit aloittaa rytmin hahmottamisen kuuntelemalla yhtä sävelmää useita kertoja. Seuraa ensin peruspulssia ja vasta sen jälkeen melodian pieniä vaihteluita. Jos osallistut tanssiin tai yhteissoittoon, anna ohjaajan näyttää paikallinen tapa sen sijaan, että yrittäisit päätellä kaiken nuottikuvasta.
Lauluperinne ei ole sama asia kuin soitinmusiikki
Runolaulu ja itkuvirret ovat omia perinnelajejaan. Itkuvirsiä ei voi typistää tavallisiksi surullisiksi lauluiksi, sillä niihin liittyy omia ilmaisutapoja ja rituaalisia yhteyksiä. Myös hengellisellä kansanmusiikilla on oma historiansa esimerkiksi kansanomaisesti muotoutuneiden koraalisävelmien parissa.
Kalevala perustuu suulliseen runoperinteeseen, jota Elias Lönnrot kokosi ja toimitti kirjalliseksi eepokseksi. Karjalaiset ja muut lähdeyhteisöt on syytä tunnistaa sen taustalla. Kalevala ei kuitenkaan selitä kaikkea Suomessa esitettyä kansanmusiikkia eikä ole sen yhteinen lähtöpiste.
Saamelaiset joikuperinteet ovat omaa elävää kulttuuriperintöään. Niitä ei pidä sulauttaa pelkäksi suomalaisen kansanmusiikin alalajiksi. Kun tutustut jonkin yhteisön musiikkiin, suosi myös sen omien tekijöiden kuvauksia ja huomioi, etteivät kaikki esitykset tai rituaaliset käytännöt ole vapaasti jäljiteltäviä.
Kuuntele erilaisia yhtyeitä rinnakkain
Värttinä, Loituma ja JPP tarjoavat erilaisia näkökulmia kansanmusiikkiin. Värttinän yhteydessä voi kiinnittää huomiota lauluäänten yhteiseen ilmaisuun, Loituman tunnetussa Ievan polkassa äänen rytmiseen käyttöön ja JPP:n soitossa pelimannimusiikin yhteissointiin. JPP:n nimi on lyhentynyt nimestä Järvelän Pikkupelimannit.
Vertaa yhtä esitystä vanhempaan tallenteeseen tai toisen kokoonpanon versioon. Mikä pysyy samana ja mikä vaihtuu: melodia, tempo, soittimet, säestys vai tunnelma? Tarkoitus ei ole ratkaista, kumpi on ainoa oikea, vaan kuulla, mitä sovittaja ja esittäjä tekevät.
Finntroll ja Korpiklaani ovat esimerkkejä folk metalin piiristä, jossa kansanmusiikillisia vaikutteita yhdistetään metallin ilmaisuun. Korpiklaanin omassa kokoonpanokuvauksessa viulu ja harmonikka ovat konkreettinen osa soitinkokonaisuutta. Raskas sovitus on silti eri kuuntelukokemus kuin akustinen perinne-esitys, eikä kumpikaan korvaa toista.
Kokeile soitinta ennen hankintaa
Valitse kokeiltava soitin sen perusteella, mikä ääni ja tekemisen tapa kiinnostavat. Mieti samalla, onko lähellä opetusta, voiko soitinta lainata tai vuokrata ja missä kotona harjoittelisit. Myös kuljettaminen, säilytys ja huolto vaikuttavat siihen, tuleeko soitinta käytettyä.
Kysy opettajalta tai rakentajalta, sopiiko kyseinen malli aloittelijalle ja tavoittelemaasi musiikkiin. Selvitä, mitä hintaan kuuluu: esimerkiksi kotelo, jousi, viritysvälineet ja huolto voivat olla erillisiä hankintoja. Halpa mutta vaikeasti soitettava tai korjausta vaativa soitin ei välttämättä ole edullisin aloitus.
Käytetyn soittimen kunto kannattaa arvioida osaavan henkilön kanssa. Halkeamat, toimimattomat viritystapit tai puuttuvat osat voivat vaikuttaa käytettävyyteen. Älä vaihda kieliä tai muuta viritystä summittaisesti, vaan noudata kyseisen mallin ohjeita. Säilytyksessä huomioidaan valmistajan neuvot esimerkiksi lämpötilasta ja kosteudesta.
Korvakuulolta oppiminen ja nuotit voivat tukea toisiaan
Perinnettä on välitetty kuuntelemalla ja seuraamalla toisen soittoa. Nykyinen oppija voi käyttää tämän rinnalla nuotteja ja tallenteita. Nuotti auttaa muistamaan sävelkulun, mutta kaikki rytmin ja soinnin yksityiskohdat eivät näy siinä. Video puolestaan voi näyttää liikkeen, jota pelkkä äänite ei paljasta.
Harjoittele lyhyt jakso kerrallaan. Kuuntele, hyräile tai taputa sen rytmi ja kokeile vasta sitten soittimella. Hidasta tarvittaessa niin, että liike tuntuu hallittavalta. Lyhyt keskittynyt harjoitus voi olla käyttökelpoisempi kuin pitkä suoritus, jonka aikana huomio ja soittoasento hajoavat.
Yhteissoittoon voi osallistua myös yksinkertaisella osuudella. Sovi aluksi sävellaji, aloitus ja lopetus sekä se, kuka näyttää tempon. Kuuntele muiden soittoa yhtä tarkasti kuin omaasi. Perinteen oppimiseen kuuluu myös tieto sävelmän lähteestä, ei vain sen tekninen hallinta.
Festivaalit, työpajat ja rakentajat avaavat uusia näkökulmia
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat tunnettu paikka kohdata kansanmusiikkia, mutta tutustumiseen voi sopia myös paikallinen konsertti, opiston kurssi tai pelimanniryhmä. Tarkista aina ajantasainen ohjelma, osallistumistaso ja mahdollinen ilmoittautuminen. Kuuntelemaan meneminen on yhtä kelvollinen aloitus kuin esiintymiseen tähtäävä kurssi.
Soitinrakentajan kanssa keskustellessa voi kysyä materiaalivalinnoista, korjattavuudesta ja siitä, miten soitin on tarkoitettu pidettäväksi ja viritettäväksi. Käsityö ei tee jokaisesta yksilöstä samanlaista. Sopivuutta kannattaa arvioida omassa käytössä eikä vain näyttävän viimeistelyn perusteella.
Teknologia auttaa kuulemaan ja tallentamaan
Äänittäminen, hidastaminen ja digitaalisten kokoelmien kuunteleminen voivat helpottaa oppimista. Efektit ja sähköinen vahvistaminen taas mahdollistavat uusia sointikokeiluja. Ohjelmallinen soitinmalli tai näyteääni ei kuitenkaan välitä kaikkia niitä tuntemuksia ja valintoja, joita oikean soittimen käsittelyyn liittyy.
Kun tallennat opettajaa tai yhteissoittoa, sovi luvasta ja käyttötarkoituksesta etukäteen. Merkitse muistiin esittäjä, sävelmän nimi, lähde ja tallennusaika. Julkaiseminen on eri asia kuin omaan harjoitteluun tarkoitettu tallenne. Vanha sävelmä ei myöskään automaattisesti tee uudesta sovituksesta tai äänitteestä vapaasti käytettävää.
Elävä perinne säilyy osallistumalla, ei pysäyttämällä
Kansanmusiikki on saanut vaikutteita yli alue- ja valtiorajojen. Kansainvälinen yhteistyö voi tuoda uusia yleisöjä ja tulkintoja, kun tekijät ja lähteet tunnistetaan. Perinteen kunnioittaminen ei edellytä kaiken muutoksen torjumista eikä väitettä yhden kansan muuttumattomasta äänenväristä.
Valitse aluksi yksi soitin ja kaksi erilaista esitystä. Kirjoita, mikä äänessä kiinnostaa, ja etsi mahdollisuus nähdä soitinta läheltä. Suomalaiset kansanperinnesoittimet tulevat tutuiksi juuri näin: kuulon, käsien, tekijöiden ja yhteisten musiikkihetkien kautta.
